keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Mies on matkalla.
On vähän kylmä.

Päivällä katsoin keittiön roskista ja ihmettelin, ettei se vieläkään ollut tyhjentynyt, vaikka pursusi jo eilen. Sitten tajusin, että minun täytyisi varmaan itse viedä se.

Lapset sanelevat tekstiviesteihin sisältöä:
"Oli huono päivä. Kerron sit kun tuut. On ikävä. Olet rakas."

"Oli hyvä päivä. Ootko huomannu, että lastenhuoneen katosta roikkuu perhonen?"

"Rakennetaan ukoille talo ja liukumäki. Ja rakennetaan sitten autokin vielä."

Illalla, kun lapset ovat nukahtaneet, syntyy tyhjä tila. Ei ole ketään kelle puhelisin ajatuksiani ja päivän tuntuja. Väsymys on lähellä. Menen nukkumaan. Herään yöllä turhaan.

1 kommentti:

mm kirjoitti...

"Ootko huomannu, että lastenhuoneen katosta roikkuu perhonen?"

Jotkut tärkeät asiat jäävät helposti huomaamatta. Minulla täällä työhuoneessa katosta roikkui jonkin aikaa lahjaksi saamani lentävä lehmä (!!?). Muistin sen läsnäolon vasta, kun pojanpoika saapui tänne ja halusi taas nähdä lehmän lentävän...