perjantai 31. heinäkuuta 2009

Onni osanani

valmistelen juhlia
ilmassa on paljon rakkautta
pienet sulkeutuvat puuhineen lastenhuoneen oven taakse
keskimmäinen antaa lahjan jo nyt
odottaminen olisi liian vaikeaa

parvekkeella on kaunista
metsä vastaa
aurinko on lämmittänyt kaiken valmiiksi
lapset leikkivät olevansa häämatkalla
minä tuon heille vettä, jossa on jääkuutioita
hotellin parvekeosastolle yksi

tyttären kanssa on mukavaa
hän jää avuksi, kun talo rauhoittuu lattioiden pesua varten
kaksi vartta heiluu, pesemme lattiat puoliksi
ajamme itsemme nurkkaan parvekkeelle
laitamme välipalaleivät sinne odottamaan
syömme niitä, kun lattiat kuivuvat

aamulla herään aikaisin - tämä on loman viimeinen arkipäivä -
juon aamuteen rauhassa, poimin mustikoita
menen tutulle kampaajalle kahdeksaksi
viereisestä kaupasta haen vielä joitain tärkeitä
vihko on täynnä suunnitelmia: tätä salaattia ja ehkä vielä tätä,
lempileivonnaisia, yhtä raikasta, yhtä rakasta, yhtä suklaata säästelemättä

3 kommenttia:

kirsi-tuuli kirjoitti...

Kyllä sat kuulostamaankin elosi siltä, että onni teillä asuu. Niissä arkisissa hetkissä.

Juhlien laittaminen osaa olla stressaavaakin mutta aina juhlien jälkeen läheisistä kylässä käyneistä voimaantuneena ajattelee, ttä kyllä kannatti. Hyvää juhlaa teille!

Oletkin jo melkein kampaajalla =0. Minä yritän lauantaina jalkajoidossa ja tiistina kampaajalla kuoriutua metsittyneestä, takkutukkaisesta ja maalilaikkuisesta ihmisennäköiseksi, melkein opettajannäköiseksi. Kova homma!

Mukavaa loppulomaa ja siunausta työn alkuun.

Anu Välitalo kirjoitti...

Kiitos, ihana teksti!

Marikki kirjoitti...

Kyllä täällä onkin ollut (ainakin minulla) onnellista - sellaista pientä, arvostavaa, perusstressin ja ahdistuksen hellittämistä, kiitollisuutta... Toivottavasti se kantaa kun kiireet alkavat.