lauantai 4. heinäkuuta 2009

"Jos loma on tällaista, minä haluan töihin." puuskahti mies eilisen päivän päätteeksi. Hän olikin ollut täydessä vastuussa kaikesta täällä liikkuvasta ja lisäksi seitsemästä kuutiosta multaa, jotka toimitettiin pihan sivustalle tänään odottamaan pihaprojektin käynnistymistä. Minä sain omituisen pahoinvointikohtauksen, joka kesti yöhön saakka. Se tuntui alkutekijöissään migreeniltä, mutta migreeniaurat puuttuivat ja pahoivointi oli voimakkaampaa ja pitkäkestoisempaa kuin yleensä migreenissä. (Sain samanoloisen kohtauksen noin viikko takaperin. Silloin oksensinkin rajusti, nyt en.) Tämän päälle kummityttömme yh-äiti oli sairastunut keuhkokuumeeseen ja saanut lääkäriltä ohjeen levätä. Mies haki illan suussa kaksivuotiaan kummitytön täydentämään kokoonpanoa, kun minä vielä makasin sohvassa parempaa tulevaisuutta odotellen... Nukuttaessa pienimmät herättelivät edesottamuksineen toinen toisiaan - aina kun toinen oli rauhoittumassa, toinen keksi jotain... virkistävää. Tänään sitten autoon tuli outo vika, jota mies on kummitytön kanssa selvittelemässä ja toivottavasti korjauttamassa. Keskimmäisen päässä on pingispallon kokoinen itikanpurema, joka tässä kaiken keskellä tuntuu ihan pikkuasialta.
Elämä on täyttä. Eikä ole tylsää.
(Joskin pari tylsempää, erityissattumuksista vapaata päivääkin saattaisi kelvata varsin mukavasti.)

1 kommentti:

kirsi-tuuli kirjoitti...

Huokaan. Ei teidänkään kotikolosta vaatimuksia, sattumuksia ja elämää puutu. Toivottavasti voit jo paremmin. Ja saatte eloonne hetkittäin loman tuntua, miehellekin.

Meillä mökissä mikä lie jännite oli niin suurta, että sähkötaulun vikavirtasuoja napsahti vähän väliä päälle. Ratkaisin ongelman lähettämällä miehen ylhäiseen yksinäisyyteen mökille, lahjomalla lapset peliajalla ja elokuvalla ja niin on tuvassa rauha ja sähköt.