perjantai 3. heinäkuuta 2009

Matka

Loman eräänlaiseksi kohokohdaksi oli varattu risteily Tukholmaan.
Suunnittelin eväitä ja muita pakkauksia puolitoistavuorokautta.
Varauduin mielestäni kaikkeen, mutta tietoisesti yritin välttää ylivarustelua, jotta pääsisimme ylipäätään liikkeelle ja parkkipaikalta laivaan... Varasin pienimmälle erikoismaitoa kahteen eri purkkiin: ei siis kaikkia munia samaan koriin. Pakkasin ainakin viittä erilaista lääkettä allergia ja astmakohtausten varalta. Soittelin laivayhtiölle ja varmistin, että pojille on tarjolla sopivaa ruokaa.

Matkapäivä valkeni ja astuimme onnellisesti laivaan.
Hytissä huomaisin, että toinen erikoismaitojauhetölkeistä oli sittenkin jäänyt keittiön pöydälle. Pientä paniikkia. Maitosäännöstelyä. Tukholman apteekkiverkoston kartoitusta ja yksi huonosti nukuttu yö siinä pelossa, että sopivaa maitoa ei Tukholmasta löytyisi.

Rukkasimme matkasuunnitelmaa. Rantauduttua ensimmäiseksi apteekkiin.
Suunnittelimme taksin ottamista, mutta taksikuski vedätti hintaa aivan mahdottomiin ja kieltäydyimme. Kävelimme lähimpään pikkuapteekkiin, jonka valikoimaa laivalla oli epäilty suppeaksi. Maitoa heillä ei ollut, mutta heillä oli tietokone, josta näki, missä on. Saimme myös ohjeet, miten pääsisimme sinne sopivasti bussilla. Saimme maidon. Löysimme kioskin, jossa myytiin appelsiinisorbettia - niinpä nelivuotias sai elämänsä ensimmäisen kioskilta ostetun jäätelöpallon. Matkalla Junibackeniin näimme hevosia ja marssivan orkesterin. Junibackenin satutunnelmissa lepäsin minäkin. Laivalla söimme ravintolassa - sekin taisi olla neljävuotiaan ensimmäinen tilattu ravintola-annos (yleensä hän saa aina mukana tuotuja eväitä...). Pihvi oli mehevä ja poikani tuntui nauttivan siitä suuresti.

Kaikki palasivat reissusta tyytyväisinä. Pieninkin onneksi massu pullollaan omaa erikoismaitoa.

4 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Mikähän tuossa ennakoinnissa oikein on takana, minulla? Olen menossa monen vuoden tauon jälkeen kummitytön kanssa kesäteatteriin ja huomaan olevani jännityksestä jäykkä. Mitä sitten, vaikka emme osaisi jutella? Kuka kieltää istumasta hiljaa? - Eri juttu kuin sinulla, mutta vähän sama. Asiat kuitenkin tapaavat järjestyä.

mm kirjoitti...

Junibacken on kiva. Ainakin kaikille, jotka ovat joskus elämässään rakastaneet Astrid Lindgreniä.
Olipa muuten apteekissa hyvä palvelu!

Anu Välitalo kirjoitti...

Oot varmasti kirjoittanut asiasta mut en muista tarkkaan - onko pienimmäisellä siis sen verran vähän sopivia ruoka-aineita että (erikois)maitoa on aina oltava? Maito on yhä myös ateria?

Ystävän pojalle sopii vain ja ainoastaan äidinmaito (kohta 2v), perunan lisäksi. Voi olla että saa imettää aika vanhaksi! Ja erittäin rajallisella dieetillä (mausteetonta kanaa, riisiä ja kurkkua).

No, kaikenlaisilla systeemeillä täällä elellään & selviydytään. :)

Ihanaa kun teillä urkeni sitten niin hauska reissu.

Marikki kirjoitti...

Kyllä tosiaan pikkuinen on aivan ratkaisevasti maidon varassa. Hänellä on neljä sopivaa ruoka-ainetta (vehnä, maissijauho, kurkku ja taateli). Jos maito olisi loppunut, olisimme varmaan yrittäneet saada laivalla jotain keittiötä tekemään mannapuuroa tai velliä vehnäjauhosta maidon tilalle. Tuskinpa pikkuinen olisi kuitenkaan ollut tähän tyytyväinen - tottumuskin kun on aika merkittävä asia näillä pienillä :-).

Itsekin imettelin keskimmäistä suppealla ruokavaliolla aika pitkään, kun korvike ei sopinut. Se oli jälkikäteen ajatellen aika rankkaa, vaikka osoitti samalla, että tarvittaessa sitä taipuu aika monenlaiseen (ja pystyy esim. muuttamaan ruokatottumuksia, jos todella haluaa...) Jonkinlainen hyper-terveellinen suojaravintoainetankkausvaihe onkin kyllä tuollaisen dieetin jälkeen tarpeen.