perjantai 10. huhtikuuta 2009

Nurinaitsesäälikirjoitus pikkuisen itkiessä

Selvisimme viikosta ilman sairauksia,
mutta yöllä pienin on herännyt ja ollut itkuinen.
Keskimmäinen saa äitiriippuvuushepuleita päivisin ihan muuten vaan.
Kaikilla on vähän väliä nälkä,
eikä se voi yhtään odottaa.
Töitä on rästissä,
eivätkä kunkin päivän työt mahdu päivän tunteihin,
vaan tulevat vastaan iltaisin, yön jo häämöttäessä.
Iltahuviksi käyn ruokakaupassa yksin
ja mietin, että kovin ovat vähissä virkistäytymisen ja latautumisen hetket,
pääsiäinenkään ei päästä paineetta,
kun on iso arviointityö rästissä.
Mistäs muualta sille aika revittäisiin?

Mies ei saa pientä rauhoitettua sitä vähään mitä minä äsken.
En ymmärrä mistä on kysymys,
emmekö vain huomaa jotain,
teemmekö nyt jotain väärin?

Ei kommentteja: