keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Elämänhallinta - huhuu!!?

Tämäkin viikko menee ihan rajattomana.

Kaksi iltaa työmenoissa, iltakaudet tuntien valmistelua,
vastapainoksi työaikaan sovitettuina pari keskustelua lasten hoitopaikoissa.

Olen hävittänyt kirjan, jonka ostin aivan äskettäin ja
jota tuntuisin tarvitsevan tämän tästä. Muisto kirjasta kalvaa mieltä.

Tänään muistitikku on unohtunut koulun koneeseen (tai kadonnut jäljettömiin).
Tallensin toissapäivänä tikkuun hätäpäissäni varmuuskopioita turhan henkilökohtaisista tiedostoista.

Koululta löydän toivottavasti myös videokasetin, joihin huomisen tuntisuunnitelmani perustuu ja jonka sijainnista minulla ei ole mitään sen parempaa arvausta.

Unohdin varmaan mainita että alkuviikosta tietokone kieltäytyi käynnistymästä,
jouduin asentamaan käyttöjärjestelmän uudelleen ja myös osan lataamistani ohjelmista.

Tänään huomasin, että printteri ei toimi, koska sen ajuri on häipynyt tässä prosessissa.
En ole vielä ehtinyt etsiä tarvittavaa levykettä.

Huomiseen keskusteluun tarvittava arviointipaperi lapsesta löytyi onneksi paperipinon keskivaiheilta. Se on vielä tyhjä.

Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tietoja tarvitsen veroilmoitukseen. Yritän pitää verottajan ehdotuksen paperimeren pintaosissa.

Huh. Nyt mennään.

4 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Joskus tosiaankin sattuu ja tapahtuu. Toivotaan, että vanha sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" pitäisi tälläkin kertaa paikkansa. ;)

P.S. Ihastuttavan tarkkasilmäinen tuo sinun lapsesi, kun on huomannut piirtää maisemakuvan yksityiskohdat oikeisiin mittasuhteisiin!

Marikki kirjoitti...

Joo, rauhallisten aikojen toivossa tässä pakerretaan... Muistitikku ja video löytyivät koululta, kirja edelleen kateissa, printterinlevyke on pöydällä ja sarja uusia arjen pikkuhäslinkejä edessä :-)

Mukavaa päivää sinulle Celia (jota muuten ajattelen usein edelleen sillä vanhalla bloginimellä, jolla sinuun tutustuin!)

Katja kirjoitti...

Onneksi luin jo seuraavan tekstisi, jossa on tiedossa levollista.

-- tämä kaikki on niin tuttua. Tajusin täällä päässä, että yöheräilyni johtuivat muistin ylikuormittumisesta. Heräsin muistamaan asioita, joita en ollut kirjoittanut kalenteriin ja jotka olin lahjakkaasti unohtanut. Sain mielenrauhan, kun aloin kirjoittaa lapuille ja kännykkään (kalenteriin ei mahdu kaikki). En muuten olisi ikinä uskonut, että joskus vielä pitää kirjoittaa (ennen) niin itsestäänselviä asioita muistiin.

Lepoa ja oleilua, jaksetaan!

Marikki kirjoitti...

Katja, uudet tilanteet vaativat uusia konsteja :-). Minulla on jotekin hallussa se, miten selviän melkein jaksavaisena kotiäitiydestä - mutta tästä uudesta, tässä en vielä tunne hengähdyspaikkoja matkan varrella, enkä tiedä mitä turvasääntöjä tarvitsen itseni varjelemiseksi ylikuormittumiselta... Alan miettiä niitä. Nämä kuukaudet ovat osoittaneet, että ihan tällä intensiteetillä tätä ei voi jatkaa loputtomiin. (Onneksi kesäkin tunkee väliin ja antaa aikaa suuntautua.)