perjantai 24. huhtikuuta 2009

Kotiäitiysmuutos

Vanhat henkireikäni ovat tukossa.
Kotiäidin elämäntyylissä oli ehkä aika huomaamattomia asioita, jotka olivat tärkeitä ja pitivät minua pinnalla kaikista haasteista ja (välillä) erityishaasteista huolimatta.

Nyt on toinen tilanne.
Näihin päiviin pitää löytää toiset henkireikäkohdat,
laatia uudet elämää ja jaksamista suojaavat tavat ja rajat.
Jotenkin en ollut tätä tajunnut ennen kuin nyt
- tai sitten kaikki vain tapahtui niin paljon sekavammin, kuin mitä olin odottanut.
Vanhat konstit työajoilta eivät nekään sellaisenaan istu tähän elämäntilanteeseen.

Moneen vuoteen en ole erityisesti kaivannut kuunnella musiikkia.
Nyt kun olen töissä kaipaan sitä.
Kaipaan elämään kauneutta ja tunnelmia aivan toisella tavalla, kuin ollessani kotona.

En ole pystynyt vielä laatimaan suojarajaa sille, milloin en tee töitä.
Lähden siitä, että lauantai on kokonaan vapaapäivä.
Haluaisin tulla töistä niin, että seuraavan päivän tunnit on jo suunniteltu,
mutta pienen koululaisen vuoksi tulen koulusta heti, kun pääsen - työt mukanani.
En haluaisi tehdä ollenkaan töitä iltayhdeksän jälkeen,
mutta usein tuntien suunnittelu venyy iltaan.

Pitää osata pitää huonojakin tunteja.
Myös omille tavoitteille pitää asettaa rajat.
Ei minulla vielä ole tuntumaa siitä, missä ne mahtavat kulkea.

Arjen ilojen kokoamista,
rajojen vetämistä,
asenteen virittelyä,
tärkeysjärjestykseen palauttelua
- kaikkea sellaista kuuluu uuden elämänvaiheen henkireikäsuunnitelmaan.

4 kommenttia:

mm kirjoitti...

"Pitää osata pitää huonojakin tunteja."
Ja kun huono tunti on takana, siitä pitää palautua murehtimatta. Olen sitä mieltä, että on parempi olla myös liikaa analysoimatta sitä, mikä meni pieleen. Kyllä alitajunta sen on jo joka tapauksessa rekisteröinyt ja yrittää vaikuttaa seuraavan tunnin valmisteluun positiivisesti.
Jos kaikki aina sujuisi täydellisesti, itseään voisi luulla täydelliseksi. Realismi sanoo kuitenkin, että se on mahdotonta...

Elina Koivisto kirjoitti...

Kiinnitin ihan samaan lauseeseen huomiota kuin mm. Tuo on oikea asenne kun yhdistää työelämää ja perhe-elämää. Minä kuuntelen usein musiikkia laittaessani ruokaa iltapäivällä tai illalla lasten nukahdettua. Se lataa ihanasti akkuja!

Anu Välitalo kirjoitti...

Hyvää pohdintaa, josta jäi mullekin jotain itämään. En tiedä tarkkaan mitä mutta jotain hyödyllistä.

Marikki kirjoitti...

Minulla on ollut tuo huonojen tuntien motto opettajuuteni alusta asti :-).

mm: useinhan se on niin, että sen mikä ei kovin hyvin toimi, tiedän jo tunnille mennessäni - jälkikäteen sitä ei auta murehtia. Suunnitteluvaiheessa taas on vain hyväksyttävä se, että kaikkea ei voi toteuttaa niin hienosti kuin mitä ehkä parhaimmillaan haluaisi tai osaisi... rajat tulevat siinä vastaan.

Elina: Tervetuloa lukijaksi! Minulla on tämä yhdisteleminen vielä aika alussa. Menin töihin helmikuussa ja into päästä taas toteuttamaan juttuja on ollut kova. Mutta rajat tulee vastaan ja realismi on otettava kaveriksi.

Anu: Kiitos kiittämästä. Annetaan itää...