Kiva koulu! Hyvä opet!

Omat alakoulumuistot eivät ole kovin lämpimiä.
Niinpä on tosi mukavaa kuulla lapsen koulusta tällaista:

"Meillä on tosi mukava luokka. Me ollaan oltu ykköseltä asti yhdessä, niin sitä tuntee niin hyvin toisensa. Musta tuntuu välillä, että se on melkein kun mun toinen perhe. Siellä tietää niin hyvin kaikki ja luokassakin osaa vaan tehdä juttuja silleen varmasti vaan, että täällä on nää ja nää... Ope on kiva." 

Ryhmän pysyvyys on tärkeä arvo silloin, kun ryhmä toimii.
Ryhmä toimii, koska opet ovat nähneet sen eteen vaivaa.
Ja joku jossain huomaa, mitä tapahtuu, koska tyttären yhteen kaveriin liittyvää juttua oli käsitelty koulussa erikseen ja kuultu eri osapuolia tilanteessa, jossa kuitenkaan mikään ei ollut (minun tietojeni mukaan) kärjistynyt suuremmin. Ennaltaehkäistään, kuunnellaan, huolehditaan!
Ja tämä kaikki koulussa, joka ei tosiaankaan ole mikään pikkuinen kyläkoulu :-).
Kiitos!

Ei ole itsestäänselvää,
ei ollenkaan.
Toivottavasti sama meininki jatkuu, kun meitin seuraava mörripörri siirtyy syksyllä koululaiseksi...

Rakkautta on...

Kyselin Riihipirtin  Tintaruksen innostamana lapsilta rakkauden kokemisesta.
- Mistä Paju tiedät, että äiti rakastaa sinua?
- Mä oon vaan sen jotenkin arvannu.
- Tekeekö äiti joskus jotain sellaista, josta sulle tulee sellainen olo, että äiti rakastaa sinua?
- Sillon kun mennään päiväkotiin, niin silloin jos saa kattoa aamulla pitkään lastenohjelmia. 

Minttu haluaa myös sanoa omansa:
- Minusta tuntuu vaikka, kun sä haluat, että mä tuun kaverilta aikaseen kotiin, että säkin ehdit olla mun kanssa. Että vaikka se ei oo silleen kivaa, niin siitä tulee sellainen tunne, että sä rakastat mua. Sitä ei rupee silleen yleensä ajattelemaan, mutta varmaan sekin, että saa ruokaa ja sellasta...

Timotei oli väsynyt ja halusi mennä aikaisin nukkumaan. Mieli oli täynnä ensi viikon kummitusjuhlien suunnitelmia. Nuori mies nukahti reilusti ennen tavanomaista uniaikaa eikä päässyt osallistumaan tähän kyselyyn.