perjantai 10. helmikuuta 2012

Kiva koulu! Hyvä opet!

Omat alakoulumuistot eivät ole kovin lämpimiä.
Niinpä on tosi mukavaa kuulla lapsen koulusta tällaista:

"Meillä on tosi mukava luokka. Me ollaan oltu ykköseltä asti yhdessä, niin sitä tuntee niin hyvin toisensa. Musta tuntuu välillä, että se on melkein kun mun toinen perhe. Siellä tietää niin hyvin kaikki ja luokassakin osaa vaan tehdä juttuja silleen varmasti vaan, että täällä on nää ja nää... Ope on kiva." 

Ryhmän pysyvyys on tärkeä arvo silloin, kun ryhmä toimii.
Ryhmä toimii, koska opet ovat nähneet sen eteen vaivaa.
Ja joku jossain huomaa, mitä tapahtuu, koska tyttären yhteen kaveriin liittyvää juttua oli käsitelty koulussa erikseen ja kuultu eri osapuolia tilanteessa, jossa kuitenkaan mikään ei ollut (minun tietojeni mukaan) kärjistynyt suuremmin. Ennaltaehkäistään, kuunnellaan, huolehditaan!
Ja tämä kaikki koulussa, joka ei tosiaankaan ole mikään pikkuinen kyläkoulu :-).
Kiitos!

Ei ole itsestäänselvää,
ei ollenkaan.
Toivottavasti sama meininki jatkuu, kun meitin seuraava mörripörri siirtyy syksyllä koululaiseksi...

2 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Ihana tunne. Sekä koululaisella että äidillä.
Olen itse nyt viidettä vuotta samojen lasten ja vanhempien kanssa. On ihana tietää, että jatkuvuus luo turvallisuutta, pysyvyyttä elämään.

Toivotaan, että toistakin lasta onnnistaa!

Marikki kirjoitti...

Luulen, että etenkin niille lapsille, jotka viihtyvät parhaiten pienen tutustumisajan jälkeen, jatkuvuus on aivan ihanaa! Ja silloin kun asiat ovat suhteellisen hyvin. Jos ajattelen omaa lapsuuttani, olisin ehkä kaivannut myös mahdollisuutta uusin kuvioihin ja uusiin asetelmiin jo alakouluaikana.