torstai 25. lokakuuta 2012

Vastuullinen lapsi

Kun olin matkalla ja kotoa poissa,
minua ikävöi eniten esikoinen.
Hänen huolenpitorutiininsa eivät perustu välttämättömyyteen.
Ei niitä tarvitse tehdä.
En ollut älynnyt tehdä niistä listaa.

Niinpä hän jäi vähän yksin varavanhempien hoidossa.
Voiteli omat leipänsä ja haki omat lusikkansa pöytään.
Joku huikkasi ovelta hyvät yöt,
mutta ei tullut viereen juttelemaan,
eikä sitonut hiuksia leteille.
Auttoi kaikessa ja oli osaava,
vastuullinen,
ja ymmärsi.

Se, että osaa
ja että jaksaakin
ei tarkoita, että pitäisi aina tehdä itse.
Vastuullisestakin lapsesta pitää pitää huolta.

Joskus näen näitä vastuullisia nuoria
jotka selviävät kaikesta itse
ja ovat
loputtoman yksinäisiä,
koska ovat kuitenkin vasta matkalla,
melkein lapsia vielä.

Ehkä jossakin on näitä vastuullisia aikuisi,
jotka hekin jäävät monesti
vähän liian yksin.




2 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Minun syksyni (ja jo kesäkin) meni jonkinmoisessa opettajuuden kriisissä. Tiedän olevani hyvä opettaja. Olen ollut vuosikausia innostunut ja ylpeä ammatistani. Nyt olen kriisin suossa. Miksi homma ei enää tunnu yhtä hyvältä kuin ennen? Miksi kyllästyn, tuskastun?
Olenko itse oman onnistumiseni este?

Toivotaan, että äänesi paranee pian ja pääset taas opetaamaan :-)

Marikki kirjoitti...

Minusta tuntuu, että aloitan joka syksy kysyen sitä, mitä oikeastaan, pohjimmiltaan olen tekemässä ja miten se pitäisi tehdä... Mutta nyt tämä myllerrys on ollut jotain ihan odottamatonta. Jotenkin kaikki on tuntunut olevan vastaan: älyttömästi tietotekniikkaongelmia (käytän periaatteessa aivan jatkuvasti), kaksi infektiotautia, älytön migreenikierre (aina 2 viikkoa kerrallaan), ei hankalia opiskelijoita, vaan paljon sellaisia kivoja (joilta odottaisi jotain), jotka eivät kuitenkaan näe vaivaa oppimisensa eteen, joten oppimistulokset ovat olleet pettymys (ja saaneet miettimään oman työn vaikuttavuutta pessimistisesti). Tähän sitten jotain muita omia jännitteitä, odotus (lue pettymys kun ei...) "helppoudesta", kun työaika on lyhennetty jne.

Tänään opetin. Ja se sujui.
Yritin olla itselleni rohkaiseva: tämähän on ihan hyvä esimerkki / tutkimus / harjoitus. Se oli ihan kiva tunti. Pitää tajuta huomata sekin välillä, eikä aina vain kaikkea sitä, mitä olisi hyvä kehittää.

Nuo kysymykset joita kysyt ovat tuttuja, muutoksen siemeniä joskus, joskus vain ohimenevää yskää.

Kiitos kun kommentoit, ei ole niin yksinäinen olo. :-)