perjantai 12. lokakuuta 2012

Hämmennys/aitous/pelko/hallinta

Aloin ajatella,
että en ehkä edes tiedä, mitä minulta odotetaan,
enkä sitä, miten ihmiset kokevat erilaisia asioita siinä, mitä teen.

Luin hämmentyneenä tätä, jossa viitataan minuun
ja sen ympäriltä viisaita, viisaita sanoja.

Esimerkiksi: "Elämä on kuitenkin niin outoa ja paradoksaalista, että mitä huonommin menee ja mitä enemmän illuusioita ja odotuksia karisee, niin sitä hienompia juttuja ja sitä suurempaa vapautta löytyy."

tai

"Siis minäkin alan nyt tajuta: ennen muuta ihmisen kannattaa karsia kaikki mahdolliset tarpeettomat luulot ja käsitykset ja keskittyä vain siihen mikä on oikeasti totta ja olemassa. On uskomattoman hienoa kun pääsee siihen. On hiuksianostattavaa, kun ymmärtää että toisetkin huomaavat niin tällaisen läsnäolon olemassaolon kuin sen puutteenkin. "

Lainoja siis Liisan blogista Ihana viritys. 

Luulen, että kun tulen hallitsemattomammaksi, tulen samalla sietämättömämmäksi.
Mutta entä, jos se on toisin?

Entä jos pelottomampi ja erehtyvämpi on parempi kuin varautunut mutta hallittu?
Entä jos uskaltautumalla tekemään enemmän yli- ja alilyöntejä, ja ties mitä sotkuista ja epäselvää, lisää aitoutta ja läsnäoloa - ja tulee yhtä aikaa epätäydellisemmäksi ja vaikuttavammaksi?
Entä jos... rajallisena oleminen on rohkeutta,
heikkous voimaa
ja muita paradokseja...?

Hämmennyn.

Sopivasti epäonnistumisen päivän aattona, näköjään.


2 kommenttia:

mm kirjoitti...

Joskus jään maistelemaan sanoja pääsemättä eteenpäin. Mietin, millä sanalla englanninkieliset hämmentyvät. Löytyi varsin lukuisa määrä synonymejä. Yksi kuulosti parhaalta- tai ainakin hassuimmalta.

"discombobulation"

Minulta ainakin menisi hämmennys ohi, jos täytyisi hämmentyä noin monimutkaisella sanalla. (Suomalaisten hämmennyksessä piilevä äännähdys "äm" tuntuu tutummalta kuin "bobu" Voiko bobulla ollenkaan hämmentyä -hymyilemättä)

Marikki kirjoitti...

:-)
tuo tarttis lisätä sanavarastoon!