maanantai 1. kesäkuuta 2009

Kesäarkipäivä

Kävelin metsässä. Annoin lapsille aamupalaa. Valmisti pienet hoitoon. Työnsin vaunuja ylös pitkän mäen. Riisuin kengät ja lakit. Puin tossut. Vilkutin hyvästit. Kotona odotin esikoisen kaveria kylään. He tulivat. Toivat jäätelöä mukanaan. Tytöt leikkivät sisällä ja ulkona, katsoivat videon, pelasivat vähän tietokoneella. Kaveri oli meillä toista kertaa. Ei hän muuten ollut ujo, mutta istui ruokapöydässä aina vähän minusta pois kääntyneenä. Muistin, millaista oli olla silloin. Minä luin vähän, suunnittelin vähän, järjestelin osan pöydästä. Pojat ilahtuivat, kun ilmestyin päiväkotiin melkein kaksi tuntia tavallista aiemmin. Kävelimme kotiin. Esikoisen kaveri haettiin.

Ruuaksi valmistin nakkikasviskeittoa. Päätin lisätä siihen ripauksen belugalinssejä. Teko oli harkitsematon. Linssit värjäsivät keiton tummanvihreäksi ja perunat kelmeän valkoisiksi. Hirviökeittoa.
Aiemmin päivällä tytär leikki, ettei uskalla syödä antamaani omenanpuoliskoa, koska se on punainen, Lumikin myrkkyomena. Lopulta söi. Puolivälissä syömistä sanoi: Hei hei sitten, äiti. Minä vastasin: Hei hei, olit hyvä tyttö. Nauroimme molemmat vedet silmissä emmekä ihan ymmärrä miksi.
Rumaa keittoa on maistettu. Sekään ei ole myrkytettyä.

Ruokailun päättyessä lapset halusivat katsoa samalla Kaapoa telkkarista. Tytär meni kääntämään televisiota parempaan asentoon, mikä oli kookkaalle putkimallillemme se viimeinen pisara. Toosa tösähti kasvoilleen lattialle. En saanut sitä nostettua paikalleen. Samoihin aikoihin pienintä alkoi harmittaa useimmat asiat. Mies oli juuttunut ruuhkaan ja tuli kotiin tavallista myöhemmin. Yritin viihdyttää pienintä lähtemällä ulos, mutta hänen hattuaan ei löytynyt. Aurinko porotti ikävästi pienen päähän.

Mies nosti telkkari, löysi hatun ja meni poikien kanssa ulos.
Kohta hän taas lähtee. Minun on tarkoitus virkistyä tässä.

Ei kommentteja: