perjantai 29. toukokuuta 2009

Viimeinen oikea työpäivä

Päättäminen ja alkaminen osuvat yhteen.
Keveys on siinä keskellä.

Huominen on kalenteriin kirjoitettu taitekohta.
Sinullahan alkaa loma, ihmiset sanovat.
Häivähdys syyllisyyttä äänessäni sanon, että ei, ei vielä, teen vielä töitä, lapset ovat vielä vähän päiväkodissa ja minä kirjojeni ja tietokoneen ääressä.

Enkö ollenkaan ajattele lapsiani? kysyn itseltäni, jonkun toisen äänellä. Se toinen ei se ei tunne (tai aivan todellisesti tunnusta) työni luonnetta, eikä muista minään kotona vietettyjä vuosia. Selitän sille, mutta se ei kokonaan vaikene. Tuntuu hullulta potea syyllisyyttä kymmenestä tavallista lyhyemmästä tarhapäivästä.

Työ on ollut hyvää. Arviointivuoren levähdyspaikoilla olen jo leikannut ensi vuoden matonkuteita, kaavaillut lempivaatteista raitaa arkisen arkisen väliin.
Kuteet valuvat jalkoihin irtonaisina.
Kutominen tapahtuu myöhemmin,
jokapäiväisessä toimessa, pienin siirroin.
Kuviomallien aika on nyt.

Tänään työpaikalla vielä kerran koulun sykähdyttävän intensiivinen kohtaamismaailma ja rakkaat opiskelijat. (Huomenna sitten vastapainoksi melkein pelkkää velvollisuutta - yo-juhlat opiskelijoille, joita en edes tunne, kesto yli 2,5 tuntia...)

Ei kommentteja: