Juhlakauden jälkeen alan laskeutua arkeen.
Olen kiitollinen lomasta. En tiedä käytänkö päiviä mitenkään hyvin, olen vaan ja puuhailee pientä, kun ilmakin on kovin vetinen.
Lähetän pojat pihalle. Valittavat koko valmistautumisen ajan, ettei pihalla ole tekemistä. Ulkona he valtaavat lumivuoren. Äänet kantautuvat korviini.

Paju pelkää jostain vielä kantautuvien rakettien ääntä.
Rohkaisen.
Sitten hän päättelee itse:
"En minä enää pelkää. Ne on kaukana. Mä olin silloin illalla paljon lähempänä niitä, enkä mä sillonkaan kuollu..."

Ruokailoja

Syön aamupalaa yksin jouluisessa kodissa. Olen tehnyt mansikkaraparperikiisseliä. Kohta lapset ilahtuvat siitä.

Paju ei ilahdu. Hän on vielä tuttujen makujensa vanki. Muistan millaisia ruokapelkokohtauksia Timotei sai muutama vuosi sitten, itki lähes paniikissa, kun olisi pitänyt maistaa uutta... (Kai kuka vain pelkäisi ruokaa, jos olisi tullut uusista ruuista kymmenet kerrat sairaaksi, niinkuin pikku Timotei, jolle kokeiltiin ensimmäisin parin vuoden aikana 50 epäsopivaa ruoka-ainetta...) Ja nyt hän on utelias, maistelee aikuisten kanssa juustoja joulun aaton aattona, on oppinut syömään mandariineja ja paljon muuta. Hän ei ole enää allerginen millekään.

Kaikki helpottuu koko ajan. Vielä Pajukin uskaltaa.
Jo nyt teen yhtä ruokaa koko perheelle. Pikkuhiljaa hyväksyttyjen ja suosittujen ruokien lista laajenee. Ja saan iloita ilahtuvista lapsista yhä useammin :).

Paju herää: "Tänään ei oo mikään tavallinen päivä. Eikä vaan karkkipäivä. Vaan myös elokuvapäivä ja mäkkäripäivä."
Joulupukin tuomat elokuvaliput käytetään tänään. Lapset olivat yksimielisiä elokuvasta: Niko 2 - lentäjäveljekset.

Mustikkapäärynähyvis

Tein lapsille tällaista herkkua, jonka idean haluan muistaa myöhemminkin.
"Hyvis" on meidän perheessä pehmeään tofuun tehty marjarahkan tai pirtelön tapainen jälkkäri.
Tämän aamuinen yhdistelmä oli ihana - ilman sokeria sekä makea, että raikas. Paju ei uskaltanut maistaa... Muut kaikki pidimme.

Tarvitaan
- pakkaus pehmeää tofua (300g)
- noin 4 dl mustikoita (pakastettuja)
- iso kypsä päärynä

Ainekset sekoitetaan tehosekoittimella tasaiseksi. Heti nautittuna seos on viileää ja herkullista, mutta maistuu se myöhemminkin.

Lomasanoja

Lomalla lapset löytävät toisensa.
Leikit jatkuvat heti herättyä.
Mikään ei erota heitä.

Jouluna kukaan ei itkenyt
kukaan ei riidellyt,
kukaan ei pettynyt,
kukaan ei edes satuttanut itseään.

Nyt olemme arkeutuneet
ja pienin pettyy pienimmästäkin,
istuu mutrusuuna hangessa,
eikä aio selittää kenellekään mitään.

Minä käyn joulun jälkeen ensimmäistä kertaa kaupassa.
Kävelen hyllyjen välissä. En ole löytää hernekeittoa,
vaan löydän kuitenkin. Ostan ruokaa varaksikin,
että varmasti olisi...

Saunan jälkeen makaan sängyllä jäsenet aivan rentona.
Kuljetan ajatuksiani lauseiden välissä,
ajattelen kirjoittavani tätä tekstiä,
etsin, mitä voisin sanoa
ja mietin salaa taustalla vaikenemisiani, vaimenemisiani.

Muutan taustan siniseksi.
Ajattelen, että ensi vuonna vähän paremmin,
ensi vuonna vähän enemmän.

Lomalla aion siivota keittiön kaapit,
ehkä vaatekaapinkin. Haluan ajatella kaikkea
siinä samalla, ajatella huomaamatta,
juosta välillä ulkona, sytyttää kynttiöitä,
järjestää tyttärelle vaaleanpunaisen yllätyksen.

Mummolassa

Mummolassa oli suuri tuvan pöytä, joka oli maalattu paksulla vaaleansinisellä maalilla. Pöydän jalkojen välissä, poikkipuuna, oli laatiko, joka oli niin suuri, että menin lapsena siihen makaamaan. Kuuntelin ääniä pöydän alta. Kelloa, joka löi. Keinutuolia. Puheensorinaa.
Vähän vanhempana luin Seuraa tai Apua kammarin hetekassa ja ihmettelin väritelevisiota, jossa ihmisten kasvot värjäytyivät pinkeiksi ja oransseiksi.

Muistan lämmöllä mummiani ja ukkiani, jotka aikalaistensa tavoin kantoivat osansa sodan taakasta. Minulle siitä ei juuri puhuttu, mutta jotain ymmärrän silti. Kiitos, rakkaat.

Haava Pajun kädessä oli parantunut yö aikana.
- Sinun viisaat solusi, minä sanon.
- Eivätkö ne koskaan nuku? Paju kysyy. Minä ihmettelen 
soluja, jotka eivät koskaan lepää. 
Makaamme sohvalla. Solut suhisevat.

Monessa asiassa se odottaminen on pahinta. Siihen helpottais, jos maailmaa vois kelata.

Timotein iltamietteitä.

Marraskuussa matalta

Marraskuussa sopiikin olla juuri tällaista: tausta harmaata, joukossa kimaltavia pisaroita, huurtuneita korsia tai muuta arkikaunista.

Tänään luulin unohtaneeni muistitikun kotiin.
Sitten tajusin, että olin unohtanut sen jo aiemmin työpaikalle.
Melkein kuin en olisi unohtanut sitä lainkaan.

Marraskuuhun kai kuuluu, että välillä on kylmä, edes tee ei lämmitä, on melkein kuin huuru sumentaisi vähän silmiä, niin että näen vain lähimmät. Pikkuiselleni on ollut hyvä päivä, keskimmäinen haluaa kertoa kaikkien pehmoeläintensä syntytarinan, esikoisen kanssa kuuntelemme puhelimen kappaleita sikin sokin ja yritämme arvata, kuka minkäkin laulun esittää. Onneksi lähellä on näin monta pakahduttavan rakasta lasta.

Tänään mietin pimeänsinisiä mietteitä ja olen vähän synkkä, piirun verran epätoivoinen tai ainakin epäuskoinen, taatusti ristiriitainen ja aina niin sama.
En irtoa itsestäni. Pysyn.
Ehkä jos olisin muuta, olisin toinen.

Puhallinsoitin on siitä viisas, että sitä soittaessa ei voi puhua.
Lupasin tyttärelle, että kokeilen pari säveltä.

Tapaelma, jossa se, mikä oli vieras, onkin tullut ystäväksi

Kuuntelen.
Jos sanat tulevat ja ovatkin tyhjät,
kuulen silti sen, mikä on niiden välissä.

Se, joka vaikenee sanoille varatussa tilassa,
tulee näkyväksi ja tutuksi.
Kuuntelemalla ja kirjoittamalla sanoja
olen lähestulkoon tehnyt hänestä näkyvän.
Hänellekö minä annoin nimen?
Hänenkö kanssaan olen elänyt nämä vuodet?
Olen tulkki, olen kääntäjä, puhun ohi, puhun kohdalle,
annan vuoron, en kävele lävitse.

Katson kauas. Katson minuuttien kulkua.
Kuulen omat kiireiset ajatukseni, kirjoitan levottomia sanoja,
mutta en eksy niistä, näen läpi,
sen, joka vaikeenee ja ei väisty,
sen, joka kulkee aina mukana,
sen, joka minä joskus olin (enkä ole muuttunut).

Saattelen itseäni uuteen viikkoon,
silitän sivusta ja sanon:
kuusi viikkoa jouluun. 

Katson kalenterin merkintöjä,
piirrän tyhjälle sivulle valkoisen neliön.
Yritän yhtä aikaa suostua ja sulkea pois.

Ensi sunnuntaina 
laitan jouluvalot parvekkeelle.