torstai 26. marraskuuta 2015

Iltasikermä

1.
Perjantai on taas käsillä.
Taas yksi viikko.
Enää kaksi.

Muutossa on jotakin kovin kertakaikkista
ja lopullista.
Sitten tätä kotia ei enää ole.

2.
Aika loikkinut ja matanut, molempia.
On ollut niitä aamuyön tunteja,
joina on murehdittava murehduttavia
(ihan muuhun liittyviä, todellisia vai turhia, kun en tiedä).

3.
Meillä on huomenna pikkujoulut,
mutta ne ovat yleensä vähän jäykät ja vähän tylsät,
yritän luottaa, että ehkä joku keskustelu, ehkä joku tilanne, joku ihminen
tekee illasta saapumisen arvoisen.

4.
Toivon, että en ensi yönä herää kysymään mitään.
Jos asiat ratkeavat, ne ratkeavat päivällä.
Haluaisin olla yöllä kuin sylissä,
lämpimissä, hoivaavissa, luottavissa ajatuksissa.

Haluaisin elämään vähän enemmän leikkiä ja keveyttä.

Olen menossa hautajaisiin lauantaina. Se ei ole leikin tai keveyden hetki,
mutta muistuttaa minua niistä, elämisen väreistä ja siitä, ettei mikään ole aivan niin vakavaa, kuin luulen.

5.
Jos saisin toivoa,
heräisin aamulla rauhallisena ja toiveikkaana,
minussa olisi joitakin harvoja sanoja
ja pieni ojentautuminen yläselän alueella.
Säksätys olisi poissa,
liikkuisin vaivattomasti.
Jos saisin toivoa,
olisin höyryävä teemuki, jota kannatellaan kaksin käsin,
joka puolelta, yksinkertaista ja hyvää juomaa,
ei selittelyjä, anteeksipyyntöä, ei varmistelua, ei hämmennystä.
Aistimus siitä, kun lämpö leviää käsiin.
Aistimus teestä suussa, kurkussa, ruokatorvessa.
Näihin ajatuksiin ei liity mitään pyyteellistä.
Tee on yksinkertaista, teen lämpö, teen tuoksu,
ei selittämistä.


Ei kommentteja: