tiistai 17. marraskuuta 2015

Taite

Taas on taite,
melkein vain pieni ryppy,
siirtymä töissä, yhdet takana ja toiset edessä.

Lasken jouluun,
päivät, yöt, nämä työt ja nuo nuo muut
(ne laskemattomat).

Tunteet pettävät,
mutta herkästi silti arvioin fiilisten mukaan.

Onneksi jostain rientää
sähköpostiviestillinen suhteellisuudentajua
(palautetta; kiitos..., tulisin vieläkin miellään kurssille...,
täällä kuivemmin..., eivät tiedä, miten innostavaa...).

Päätän, että on muutakin kuin tunne,
ei se yksin riitä perusteeksi.
Vaikka sitä kyllä ihmettelen, miksi niin sitkeästi
aina sama tyytymättömyys ja puuttellisuus,
vaikka jos ihan objektiivisesti nyt tässä tai subjektiivisesti tai miten vaan...

Eilen luin hyvää tekstiä
ja miten se sitten pystyikään ravitsemaan,
tekemään olon eläväksi ja luottavaikseksi,
juurtuneeksi jopa.
Eikä tämä ollut edes kaunokirjallisuutta.

Read more, surf less. 





Ei kommentteja: