sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Vauvamuistoja laatikossa

Minulla on kolme mustaa laatikkoa, joihin on kirjoitettu lasteni nimet. 
Laatikoihin olen sujauttaunut heihin liittyviä asioita, 
syntymätodistuksen, neuvolakortin, piirrustuksia, kortteja... mitä milloinkin. 
Tänään lajittelin laatikohin vähän lisää tavaraa ja tyhjensin toisen, vähän samantapaisen säilön. 
Pakkasin lapsuuskirjoja, minun, miehen ja meidän lasten. 
Löysin allergia-ajan ruokapäiväkirjoja, jotka ehkä aion säilyttää. Dokumenttina. Todistusaineistona. Että ainakin itse muistan, mitä se oli. 

Löysin ultraäänikuvan lapsesta, jota en koskaan saanut. 
Tuntui hyvältä katsoa sitä ja ajatella pientä alkua, joka jäi pieneksi ja näkymättömäksi. 
Laitoin neuvolakortin väliin kortin, jolla olimme kertoneet Mintulle vauvasta. 
Vauvasta, joka ei sitten jaksanutkaan kasvaa --- niin jouduimme hänelle vähän myöhemmin selittämään. 

Onneksi laatikot ovat myös täynnä muistoja niistä vauvoista, jotka sain pitää ja joista on kasvanut ympärilleni moninainen, ihana perhe. 
Löysin ihania kummilahjoja, jotka olin aivan unohtanut. 
Siirsin hopealusikat muiden hopealusikoiden seuraan. 

Tiedän, että talossa on vielä yksi tähän sarjaan kuuluva todella sekava hylly, joka on täynnä lasten piirrustuksia ja muuta muistokamaa. Sitä en tänään jaksanut käydä läpi. Ehkä huomenna. 

Kohtasin vähän arkeakin. Tulevaa viikkoa ja menneeltä viikolta edellä siirrettyjä. 
Ihan hyvä mieli siitä. Nyt on tarkoitus tarttua taas siihen, mihin tarttua pitää. 
Huomasin myös tehneeni aikatauluvirheen, koska olin merkinnyt kalenteriin asioita väärin. Keksin vaihtoehtoisen toimintatavan, mutta ei se kovin tyylikäs ole. Lähetin viestin asianosaisille, vaan en ole ylpeä itsestäni. Aina joskus jossain näkyy, että on (liian) paljon kaikkea. 

Menen silti ihan hyvällä mielellä nukkumaan. Huomenna on täysi työpäivä, mutta jotenkin on sellainen olo, että voin suostua arkeen. 

***
Pakattu: Neljä pienempää laatikkoa lasten vauvamuistoja. 

Ei kommentteja: