perjantai 12. joulukuuta 2014

Tarvitsen viisautta ja suojaa

On myrskyjä
ja on myrskyjä vesilasissa
ja hukkaan valuvaa energiaa,
taistelua olemattomia vastustajia vastaan.

Olen osunut reitille
ja rukoilen viisautta ja vakautta
ja lempeyttä ja ymmärrystä ja luottamustakin vielä.

Miksi ihmisenä oleminen
on niin ristiriitaista; että suuriin lahjoihin, huikeuteen ja intohimoiseen hyvään pyrkimiseen
liittyy usein tumma varjo, joskus tyhjäksi tekevä varjo, jotakin jolta on vain pakko suojautua.
Kuinka hankalaa ja surullista.

Tajuan, että minun on oltava oman varjoni kanssa
riittävässä sovussa, ettei se paisu esteeksi asti.
Tajuan, että itsestä on totta vieköön pidettävä hyvää huolta.
En ole erilainen ja toinen,
en ole se, jolle ei koskaan voisi käydä noin.

Olen se, joka saa nyt mahdollisuuden
muistaa ja muuttua.
Varjella itseään,
viisastua,
syvetä,
tulla yksikertaisemmaksi ja suoraksi.

En tietenkään näe omia sokeita pisteitäni
ja toisen sokeiden pisteiden kohdalle joutuessani
se tuntuu ajatuksena vähän pelottavalta.

Palaan ja kiinnyn
taas viisauteen
ja lempeyteen.
Niille on tässä maailmassa paljon tarvetta,
niin kovin paljon tarvetta.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Olipa kertakaikkiaan osuva teksti, joka kuvaa hyvin myös tämän hetkistä elämäntilannettani. Erityiseti kolahtivat rivit elämän ristiriitaisuudesta ja siitä kuinka välillä käymme olemattomia vastustajia vastaan.

Hitunen kirjoitti...

Kauniisti ja taitavasti käyttelet sanoja, joilla puet tunteet näkyviksi. Kiitos, ja voimia ja viisautta sinulle tässä ja nyt!