torstai 18. joulukuuta 2014

Samassa kuvassa kaikki

I

Jotkut pallot ovat nyt ilmassa kovin korkealla,
pyörryttää kun niitä katsoo,
niska taittuu, 
kurottuu.

Samaan aikaan ovat jalat savessa niin kiinni,
ettei melkein jaksa astua seuraavaa
askelta. 

Ei sitä oikein saa samaan kuvaan,
tässäpä teille selfie:
muta, pallot, minä.

Ei, jokainen lause rajaa jotenkin väärin. 
Onko kuva keskeltä repeytynyt? 
Onko ajassa niksahduksia? 

Mutta minähän olen tämä kasa yhteenkietoutuneita soluja,
en voi olla monessa paikassa yhtä aikaa,
on vain yksi aika, paikallisuus, 
samana jatkuvuus,
tässä oleminen. 

Ei kuvaa,
ei sanoja, 
mutta sama oleminen kaiken keskellä. 

Silti jotkut väitteet ovat tosia,
mutta emme välttämättä koskaan tiedä mitkä. 
(Syntyy äkillinen halu opettaa tietoteoriaa.) 


II

Saatan miettiä, että 
kuka olisin, jos olisin off-line

Mitä tulevaisuuden lapset miettivät, Alexander Stubb


III

Edessäni on kolmio: 
ELÄMÄNI, MIELIKUVANI, ARVONI
lukee kulmissa. 

Keskellä lukee: 
HYVINVOINTINI, TERVEYTENI

Minun pitäisi kirjoittaa siitä. 


IV 

Asiat avautuvat, kun niitä ajattelee. 
Tähän olen luottanut aika paljon 
ja usein luottamus on palkittu runsaskätisesti. 

Vähintään yhtä tärkeää
on olla paikoillaan ja tuntea maa jalkojen alla. 


V

Sitä en ihan ymmärrä, 
että tunteet kätkeytyvät ihmiseltä. 




Ei kommentteja: