perjantai 28. helmikuuta 2014

Migreenipäiväkirja (kolmannen viikon viimeinen päivä)

Sivu kääntyy
ja uudelle lehdelle merkitään
tämän päivän päivämäärä
kirjataan lukemat
127/77
otetut lääkkeet
seurataan vointia:
aamulla hyvin
liikkelle lähdettyä vähitellen pahoin
havaitaan, että tsemppaaminen on mahdollista
opetetaan kylmä hiki iholla
katsotaan itseä sivusta: siinä se nyt puhuu ja selviää
kun aika on täysi, on hetken voittajaolo

Uudelle lehdelle yritetään kirjoittaa,
miltä migreeni tuntuu,
kun se ei kuulosta samalta kuin ystävän kuukautismigreeni (toispuolinen kova päänsärky, ei muita oireita)
kun se ei kuulosta oikein miltään, vaan sanoittamattomalta ja vaikealta

miten sanotaan, että aivot eivät toimi kunnolla?

näkökentässä on selkeästi auravaihe ja siinä muutokset,
mutta myös jotain muuta, joku herkkyys tai valopiste tai jäsentymisen hitaus jo ennakko-oireena
ja sama hitaus, hahmottamisessa joku outous ja erilaisuus koko kohtauksen läpi,
sellainen, jonka saa haltuun kun keskittyneesti tekee,
mutta että täytyy jotenkin melkein ponnistella sellaisen eteen, joka tavallisesti tapahtuu täysin huomaamatta

on pahoinvointia, ennakko-oireena, kohtauksen kestäessä ja usein pari päivää kohtauksen alusta,
tämä on osa sitä huonoa oloa,
jota on myös kehon, etenkin hartioiden ja niskan jäykistyminen ja hitaus, jokin sellainen huono-oloisuus, joka tuntuu keuhoissa ja hengityksessä asti ikäänkuin kaikki olisi jäykempää 

on näitä herkkyyksiä valoille, äänille, on olo, että aivot eivät kestä tarkkaavaisuuden jakamista useaan kohteeseen

on puutumisen tuntuja huulella ja kasvoissa
on vilunväristyksiä, kylmänhikisyyttä, ilmeisesti jokin älytön stressimäinen hälytystila koko kehossa,
mikään vaan ei toimi, niinkuin pitäisi

ajatusten ohjaaminen on vaikeaa, ajatusten jakaminen on vaikeaa, päätöksenteko, informaation vastaan ottaminen, sen muistaminen, minkä numeron joku juuri sanoi, kaikki sellainen - mahdollista, mutta muuttunutta ja kuormittavaa

päänsärkykin on, mutta ei se ei ole minulla edes kovassa kohtauksessa itsessään rampauttavaa, se on railo pään halki, se on kasvojen, otsan, leuan luiden painetta ja säröä, se on takaraivolla, otsalla, se on toispuoleista tai jotenkin poikittaista, se kulkee kasvojen halki, pään verisuonet sykkivät ja tuntuvat käden alla

on aaltoja
tilanne muuttuu koko ajan

ja on tämä kierre, jossa esioireet vaihtuvat auroiksi, aurat kohtaukseksi, kohtaus viipyilee ja hiipuu ja sekottuu seuraaviin esioireisiin, odotan auroja, uusi kohtaus voi käynnistyä milloin vain, en pysty ennakoimaan itseäni, olen lähdössä töihin, valmistelen tunnit, pakkaan laukun, makaan sohvalla, yhtäkkiä näkökenttä muuttuu, tulen jotenkin hahmottomaksi, alan ymmärtää, että en voi toimia, en voi ajaa autoa, etsin puhelinnumeron, soitan, makaan matolla, ulisen matolla, hoen itselleni, että en ole tulossa hulluksi, tämä itkukin on nyt tässä oire, tämä on oire, tämä on migreeniä, tämä kaikki on migreeniä, kohta tilanne muuttuu, kohta toimin taas paremmin ja toiminkin ja mietin, enkö hetki sittenkin olisi vain voinut koota itseni ja voinkin koota itseni hetkeksi (niinkuin tänään oppitunnilla), mutta en loputtomasti, olen oikeasti sairas, ihan oikeasti, siitä huolimatta että invalidisoiva päänsärky ei ole minulla migreenissä ensisijainen oire (ikäänkuin olisi helpompi sairastaa jonkun tunnetun kaavan mukaan)

on väsymys, puolilla voimilla pinnistelyn väsymys,
joka ei nukuta

tämä on nyt pakko kirjoittaa,
koska on tosi vaikeaa käsitellä ja hyväksyä sitä, että yleensä keveämpioireinen migreenini on nyt näin vaikea

joku kysyi töissä, miltä migreeni tuntuu
en osannut oikein sanoa

3 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Voimia toivon sinulle ja kiitän saman toivottamisesta sinulta minulle luonani.

Kehon temppuillessa, iskee lohduton avuttomuus ja sitten ajallaan hiipii pelko. Se on vierelläni nyt, kun niin monia oireita viettää ilojuhlaa minussa eikä niille löydy selitystä saati apua. Täytyy opetella hyväksymään ja se nujertaa itsetuntoakin, sillä kohdallani oireet paitsi jakavat kivun, vievät osan minusta, muuttavat sitä, mikä ennen hymyili peilistä.

Migreenin olen onnistunut selättämään, mutta muistan ne päänsäryt, joiden kanssa oli huudettava, vaikka sekin sattui.

Taisin huikatakin aiemmin, että verenpainelääkitys mullisti migreenikoitokseni, laski huikeat paineet ja vei kohtaukset mennessään. Atacand on lääkkeeni. Toimii estolääkkeenä myös.

Jaksamista. Selviytymistä. Helpompaa oloa. Ja ilovaloakin!

Maalisvaloon. Voimaannuttavaa ja lempeämpään luotetaan, joohan!

Ellinoora kirjoitti...

Kuvasit juuri tässä erinomaisen hyvin ja selkeästi oireet. Tämä tiedoksi sille neurologille, hänen on helpompi hahmottaa tilanteen monisärmäisyys.
Olisiko ravintoon liittyvillä pulmillasi myös yhteyttä?
Anteeksi, en pyri tietämään, mutta myötätunnen. Hyvistä päivistä ja hetkistä iloitaan, eikö niin!

Marikki kirjoitti...

Lämmin kiitos sanoistanne. Myötätunto tuntuu hyvältä, kun muuten on vähän karua.

Ellinoora: Minun pitäisi tosiaan nyt olla erityisen tarkkana kaikkien mahdollisten allergeenien suhteen. Ne voivat pahentaa tilannetta, vaikkeivät suoraan sitä aiheuttaisikaan.

Tinttarus: Minulla verenpaine on ollut perinteisesti vähän alhainen, mutta nyt kokeilen verenpainelääkettä kuukauden ajan. Minullakin on pelottava olo siitä, että en ole enää oma itseni. Sellainen olenko sekoamassa fiilis on välillä --- mutta migreenihän on aivosairaus...