keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Iltaan laskeutuu valoa

Aamulla romahdin migreeniin.
Hetken makasin lattialla ja itkin, itkukin kai oli vain oiretta,
ellei silkkaa vaikeutta sen myöntämisessä, etten selviäisi töihin, en kuitenkaan, vaikkei mitään dramaattista, ei ääretöntä kipua tai muuta, tai paremminkin vain sitä muuta, jota on todella vaikea kuvata, pahoinvointia, outoa aivosumua, toimintakyvyttömyytä, kipua myös.

Jäin kotiin ja se oli hyvä.
En tehnyt mitään koko päivänä.

Etsin neurologin ja varasin ajan.

Illalla ajoin hänen luokseen. Sain estolääkityksen neljäksi viikoksi.
Aamulla alkaa. Toivottavasti putki katkeaa.
Seuraavien varalta sain uusia triptaaneja,
edelleiset eivät oikein tehonneet.

Yön saapuessa olo on toiveikas.
Lapset pärjäsivät yksin lääkärireissuni ajan. Uutta ja mukavaa.
Paju päristeli hukassa ollutta ärrää, kun harjoittelimme. Huomenna on puheterapeutin tapaaminen. On siitäkin valoisampi mieli.
Niin, ja huomenna... mieheni tulee käymään kotona. Helppottavaa sekin tavallaan.

Sekin piti sanoa, että neurologilla verenpaineeni oli 195/95, vaikka se on yleensä ihan normaalilukemissa. Ei kai niin ihme sitten, että on huono olo.

4 kommenttia:

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Viime viikonloppuana podettiin täällä migreeniä...tosi halvaannuttava sairaus. Toivottavasti sinä saat nyt avun!

Marikki kirjoitti...

En meinaa oikein itse uskoakaan miten halvaannuttaaksi tämä on tällä kierroksella mennyt. En olen vieläkään kunnossa ja tuo verenpainekin järkytti!

Ellinoora kirjoitti...

Ei se nyt taida sua lasten- ja työntekoiässä olevaa paljon lohduttaa, mutta totta se on, että menopaussin jälkeen migreeniongelma on yleensä entinen. Minulla ei ollut pahoja, Clotamilla selvisin töissä migreenipäivän, mutta eläkkeelle jäätyä ei päänsäryistä ole ollut tietoakaan. Stressihormoonien häviäminen hävitti vaivankin.
Olet varmaan tietoinen, että lääkärin vastaanotolla verenpaine on aina normaalia korkeampi. Silti kiputilakin sitä kyllä nostaa. Tsemppiä kovasti sulle, iloakin on!

Marikki kirjoitti...

Tuo verenpaine on mulle aivan erikoinen, ylin tähän asti mitattu on ehkä 130 koskaan, vaikka ennenkin olen ollut stressaantuuneena terveydenhoidossa. Olo on kyllä ollut juuri sellainen, että elimistö on jotenkin ihan sekaisin.

MUTTA tänään ei valtavista ennakko-oireista huolimatta sitten kuitenkaan tullut uutta kohtausta, mitä nyt tätä vanhaa vielä selättelin. Hurjalla ponnistuksella sain opetuksenkin hoidettua ihan kunnollisesti.

Olisikohan tämä jo estolääkiatyksen ansiota, toivon jo pikkuisen... Ja lisäksi olin tänään ihanassa tilaisuudessa ja sieltä tullessa olin varauksettoman iloinen!