keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Arkea opena

Uskomaton työpäivä!
Avasin neljä uutta kurssia. Puhuin älyttömän paljon.
Otin vastaan, havainnoin ja sopeuduin neljään uuteen ryhmään.
Tapasin noin kuusikymmentä uutta opiskelijaa ja melkein saman verran vanhoja.
Nyt on ilta ja olen väsynyt ja samalla vähän ylikierroksilla.
Ideat ryntäilevät ympärillä, eikä niitä ole vangittu paperille.
Huomenna on uskomatonta kyllä sama määrä opetusta, 8-16, yksi hyppytunti,
ja älyttömästi valmisteltavaa / mietittävää... Ja yksi uusi kurssi vielä aloitettavana heti aamusta.
Onneksi aina ei ole tällaista
ja onneksi tämänkin keskellä, joku osa minua ajattelee, että saan opettaa, että onneksi saan opettaa... 


2 kommenttia:

mm kirjoitti...

En malta olla kertomatta, että nyt juuri aurinko nousee etusivusi lehtien värisenä tietokonee yläreunan yläpuolelle :)

Kuvasit varmaan monen opettajan tilanteen kurssimuotoisessa koulutuksessa. Itse sain opettaa aina koko vuoden tai ainakin lukukauden samoja porukoita - ja he joutuivat kärsimään minua vastaavasti tuon ajan...

JA vielä, ruokavaliosi koostumus alkaa muistuttaa lastemme serkun ruokavaliota. Diagnoosia ei ole, mutta kaikki viljat aiheuttivat reaktiota. Taidanpa kysellä lisää, kun tapaan. Kesällä hän grillasi mökillämme vihanneksia ja jauhotonta bratvurstia.

Anonyymi kirjoitti...

Vilkutuksia täältä, mm. Minulla on ihana keltainen käytävä työmatkallani... Syksyn iloja. Melkein jopa olen jo valmis nauttimaan sateisistakin päivistä :-).

Olen taas selvinnyt kahdesta opetuskeskeisestä päivästä, 4 x 75 min / päivä. Olen yrittänyt muistaa hengittää syvään ja ottaa muutenkin rauhallisesti, silti eilen oli sellainen olo, että aivoissa surisee ja jakelureiteissä ruuhkaa... Osa surinasta tosin johtuu luovista ideoista...

Tänään meillä alkaa syysloma, joten hengähdystä ja lasten kanssa puuhailua on tiedossa.

Joo, sopeutuminen aaltoilee tämän ruokavalion kanssa. Välillä olen melko tyytyviänen tähän ruokavalioon, välillä en. Pientä oiretta tulee vieläkin (soijasta todennäköisimmin), enkä yhtään haluaisi enää kaventaa. Mutta sitten kun on kausi, ettei ole mitään oireita! Tuntuu mahtavalta :-), joten sitä kohti kuitenkin yritän.

t- Marikki