lauantai 26. lokakuuta 2013

Lauantaityöpäivä ennen kiireistä viikkoa

Lauantaityöpäivä.
Viime viikolla kaksi sairaslomapäivää.
Väsymys. Äänen oikkuilut.

Illan päättyessä kehoni painuu raskaana tuoliin,
selkäranka kannattelee minua.
Ajattelen, että valitsen tarkemmin, mihin tartun.
Yksinkertaista ja olennaista,
lähellä olevaa ja konkreettista,
merkityksellistä, omakohtaista.
Marraskuussa lähennyn "luostarielämää",
en hajota itseäni niin kovin.
Pelkistyn.

En ole rauhassa,
mutta aion katsoa niin lähelle ja niin harvoihin kohteisiin,
että voin olla rauhallinen.

Kirjoitan, ennemmin kuin selaan. 
Luen ennemmin kuin katson. 
Pysähdyn olennaisten edessä. 
Teen työtä, ojentaudun,
tunnen maan kannattelevan minua.
Se, mikä ei ole tarpeen, kimpoaa pois 
tästä tilasta, jonka olen itselleni varjellut. 
Tähän tilaan asetun olemaan
ja siihen tuon itseni ja voimani. 

Lauantaityöpäivän iltana
olen väsynyt ja vielä vähän kipeä
ja saan lohtua näistä ajatuksista, joiden on
määrä kantaa minua kiireen ja hälyn läpi.
Melkein haluan luovuttaa,
mutta jos katson tarpeeksi lähelle,
näen tarpeeksi vähän. Voin aloittaa siitä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Taidan ymmärtää mistä puhut. Välillä toivoisi, ettei tarvitsisi käyttää ihan kaikkia mielenhallinnan taitojaan, välillä ne vain ovat tarpeen ja käytössä kaikki.

Kirjoituksestasi tuli mieleen aallon päällä ratsastaminen. Kun hyvin käy, siitä voi jäädä hyvä hallinnan kokemus. Toivottavasti sinulle käy niin, tänä ja tulevina viikkoina.

Kirjoitat edelleen hyvin kauniisti ja hyvin. Oli ihan pakko sanoa.

Liisa kirjoitti...

... ei ollut tarkoitus olla anonyymi, Google teki vähän omiaan. Terveisin siis Liisa.

Marikki kirjoitti...

Kiitos Liisa!

Voi kuinka toivonkaan, että säilyisin ensi viikolla sen aallon päällä. Viime viikolla oli niin paljon sellaista, että tuntui kuin olisin ollut kaikkien pohjavirtausten ja pintavirtausten ja siltä väliltä armoilla. Jotenkin olen henkisesti vieläkin, mutta mutta... sille ei oikein olisi nyt tilaa. Tai ehkä omalla tavallani teen sille jotain pientä pesää karsimalla nyt kaikkea muuta.

Hyvää viikkoa sinullekin.


haavetar kirjoitti...

Tärkeitä ajatuksia, kauniita sanoja. Kiitos! :)

mm kirjoitti...

Tästä kirjoituksesta nousi esiin verbi "kannatella". Katsoit sitä kahdelta suunnalta käsin.
Jäin miettimään, mikä kannattelee minua. Ainakin osa täytyy tulla omasta sisimmästä (myös sieltä selkärangasta), pelkät ulkoiset tuet eivät riitä. Olla sovussa itsensä kanssa - tai jotain...