maanantai 22. huhtikuuta 2013

Alkamista ja jatkamista ruokavaliorintamalla

Taas on uusien alkujen päivä.

Selkeytyskuurini on osittain toiminut ja osittain prakannut.
Soimaan itseäni epäjohdonmukaisuudesta. 
Pystyn toteuttamaan aikomuksiani noin sen kolme päivää, jonka ne ovat aktiivisina mielessäni ja sitten tulee jokin tilanne, jossa en enää tarpeeksi vahvasti muista alkuperäistä motivaatiotani ja ajattelen itseni liukumaan hieman pois aikomastani selkeydestä.

Tässä tilanteessa seurauksena on sitten se, että selkeyttä ei tule. 
Ehkä sentään joitakin kokemuksen ja tiedon murusia tälläkin tavalla kertyy,
mutta eteneminen on hidasta ja johtopäätökset epäselviä.

Eilen löysin iPadiin sopivan ruokavalio- ja oirepäiväkirjan, jota käyttämällä aion nyt taas uudelle pongulla saada tätä ruokavaliota selvitettyä.
Olen joskun selvitellyt pahempiakin yliherkkyyksiä (Timotein ollessa pieni), joten tiedän, että teoriassa osaan ja pystyn tähän. Vauvan hyvin voinnin ollessa kyseessä pysyin dieetissä aivan poikkeuksetta.

Nyt sama näyttää olevan kovin kovin hankalaa, kun se pitäisi tehdä oman hyvinvointinsa eteen.

Yhtenä siirtona
päätin pyytää apua ja varata ajan ammattilaiselta.
Lisäksi soitin ruokayliherkkyyksistä kärsineelle ystävälle.

Tänä keväänä olen kärsinyt epämääräisistä oireista niin paljon,
että melkein masennun ja lannistun tähän. Ja vaikka tiedän, että masentumisen ja lannistumisen sijasta pitäisi pikemminkin voimaantua ja ottaa oma hyvinvointinsa ihan oikeasti vakavasti (On lupa! Saa ottaa!) - en näytä oikein pystyvän siihen... ainakaan sitä kolmea päivää pidempää.

Ehkä ruokapäiväkirja auttaa.
Ja uusi päätös.
Ja todellinen turhautuminen.
Ja ulkopuolinen tuki, jota toivottavasti saisin kohtuullisen pian.

Vehnää olen välttänyt.
Ja todennut, että saan rukiista oireita.
Ja totean nyt, että saan (ainakin tavallisesta) kaurasta oireita. (Testiaamu takana ja olo on ikävä.)
Jätän kauran nyt pois ja kokeilen joskus sitten palautusvaiheessa aitokauraa.

Nyt olen oireiden kanssa pohjilla, koska olin viikonlopun muualla. Tein ensinnäkin pieniä myönnytyksiä (söin juustoa ja suklaata ja fruktoosisia mehuja, keliakialeipää... ehkä jotain muutakin vielä - ainain todennäköisesti erilaisia rasvoja kuin kotona...) ja aloin voida huonosti.
Teen kotona jotakin oikein, koska toisten laittama ruoka vaikutti näin.
En vaan ihan tiedä, mikä se oikein on.

Ja koko ajan takaraivossa kalvaa se lääkärikunnasta välittynyt asenne, että epämääräisistä oireista ei vaan pidä välittää, eikä varsinkaan pidä ruveta ruokavaliota turhaan rajoittamaan...
(Sisäistin tätä epäluuloa itseeni silloin, kun taistelin poikien poikkeuksellisen laajojen allergioiden kanssa. Eipä siitä asenteesta silloinkaan ollut mitään apua.)

Toisaalta sitten kuulen muuta:

"If pressed to share just one thing that all of us can do to stay as healthy as possible, it would be this:
Don't ignore discomfort; whenever you don't feel well, strive to identify and address the root cause(s) of your symptoms."      Dr Ben Kim  
Yritän nyt edetä enemmin tätä reittiä.

"So to reiterate the central point: the best way to get and stay healthy is to be alert to what your body is telling you on a moment to moment basis. No physician in this world is more capable of recovering and maintaining your health than you. You have to figure out how to eat and live in a way that allows you to be emotionally balanced, mentally alert, physically fit, and physically comfortable. You have to decide that it's not normal to live with chronic aches and pains, and that each "niggle" is your body letting you know that something within your life has activated an inflammatory response." Dr. Ben Kim 



3 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Siinä on hyvä lähtökohta, kun jotain kotona "tekee oikein" / onnistuu ... olet jo aika pitkälle päässyt selvittämisessä, kun tiedät, että sekä vehnä, ruis että kaura aiheuttaa oireita. Se kylässä ja kaupungissa on hankalampi noudattaa ruokavaliota ... varsinkin jos ei voi etukäteen kertoa / toivoa. Ystäväni lupasi minulle siemenistä ja kananmunista tehdyn paleo-leivän ohjeen, millainenkohan se on? Tsemppiä ja lämpöisiä ajatuksia, Nina

Marikki kirjoitti...

Tuo ruokapäiväkirjaohjelma on loistava tuki selvittelyyn. Luulen, että ennen pitkää tiedän, mitä teen oikein... Vähän on sellainen hölmökin olo, että miksi ihmeessä en ole aiemmin alkanut kuunnella kehoani! Nyt kuitenkin sentään --- ja tähänkin oli jotenkinkova "suostuminen"...

Tällä viikolla on juhlia ja matkoja, joten saan varmaan taas tietoa siitä, mistä huono olo syntyy... (Huoh). Mutta tämä on tutkimusvaihetta ja sellaista tietoa tietysti tavallaan tarvitsenkin.

Marikki kirjoitti...

Tuo ruokapäiväkirjaohjelma on loistava tuki selvittelyyn. Luulen, että ennen pitkää tiedän, mitä teen oikein... Vähän on sellainen hölmökin olo, että miksi ihmeessä en ole aiemmin alkanut kuunnella kehoani! Nyt kuitenkin sentään --- ja tähänkin oli jotenkinkova "suostuminen"...

Tällä viikolla on juhlia ja matkoja, joten saan varmaan taas tietoa siitä, mistä huono olo syntyy... (Huoh). Mutta tämä on tutkimusvaihetta ja sellaista tietoa tietysti tavallaan tarvitsenkin.