torstai 7. maaliskuuta 2013

Vastaa, kun kysytään ja vaikka ei kysytäkään



Sain Linnealta nämä kysymykset: 

1. Minkä vaatteen hankit viimeksi?
Pitää ihan muistella... Taisin ostaa heräteostoksena trikoomekon, jossa oli murettua sinistä ja ruskeaa. En ole pitänyt sitä vielä. 

2. Kuka oli lapsuutesi sankari?
Ei tule mieleen - olinko jotenkin kyyninen lapsena?
Ihailin kyllä opettajaa, joka oli rauhallinen, kaunis ja ystävällinen. 

3. Oletko joutunut kohtaamaan pahimman pelkosi?
En. Osaan pelätä paljon, mutta yleensä vääriä asioita. Pelko ei auta, eikä valmista mihinkään. 

4. Missä olet syönyt ikimuistoisimman ateriasi?
Yhden ikimuistoisimmista söin yksin kesällä mökkirannassa toisen suurella joukolla Istanbulilaisessa kalaravintolassa. Ravintola oli vaikuttava molella tavalla. Erityisen ihmeellinen oli vihreä salaatti, jollaista en ole koskaan saanut missään. 

5. Jos olisit kirja, mikä kirja olisit?
Varmaan joku lasten tai nuortenkirja. "Marikki etsii itseään..."?  :-) En mitään äärimmäisen vakavaa. Joku sellainen ymmärrystä etsivä sävy siinä kuitenkin pitäisi olla. 

6. Kuka tuntee sinut parhaiten?
Puolisoni tuntee elämäntarinani lähimmin. 
Joskus tuntuu, että tyttäreni tuntee minut ikäänkuin sisältäpäin, koska meillä on niin samankaltainen temperamentti. Olen myös ajatellut, että jotkut blogini uskollisimmat lukijat saattavat jossain mielessä tuntea minua paremmin, kuin ne (perheen ulkopuoliset) ihmiset, joita tapaan arjessa. 

7. Oletko 'perinyt' vanhempiesi ammatin?
En. Olen pysynyt kokonaan muilla teillä kuin kumpikaan vanhemmistani. Tosin - jos olisin suuntautunut hieman toisin, tutkintoni periaatteessa mahdollistaisi sen, että olisin samassa työpaikassa äitini kanssa - mutta eri tehtävissä. Nyt en tee mitään sen suuntaista.   

8. Mikä on lempivuodenaikasi?
Kevät. Etenkin toukokuu. Mutta se on liian lyhyt. Tänä vuonna olen masentanut itseäni sillä tiedolla, että kevät kestää Suomessa usein vain kuusi viikkoa. Pidän myös syksystä. 

9. Hassuin asia, mitä osaat tehdä?
Välillä saan lapset nauramaan. Mutta en tiedä miksi. Niinpä pyysin tarkennusta nousevalta polvelta. Heidän kommenttinsa: "olet niin 'aikuisten oikeesti', ettei me osata sanoo..."  

10. Kirjoitatko mieluummin käsin vai koneella?
Aina koneella. Melkein naurettavuuteen saakka. Joskus unohdan, että käsinkin voi kirjoittaa. 
Opiskelijani eivät saa selvää käsialastani. Joskus tsemppaan siinä, niin menee paremmin. 
Paradoksaalisesti tekstauskäsialani on kaunis (korteissa tms.). 

11. Kuka ilahdutti sinua tänään?
Kollega ja esimies, lapset, puoliso, kukin omalla tavallaan. Niin ja pari opiskelijaa. Etenkin yksi, joka menee jo aivan omia teitään. 


Haasteeseen kuului myös kertoa 11 satunnaista asiaa itsestään. 

1. Olen nyt täysin kyllästynyt lumeen, enkä jaksa olla kiitollinen siitä, että on kaunista ja huikaisevaa, vaikka näenkin sen ympärilläni. 

2. En omista suksia. Olen kyllä harkinnut suksien hankkimista. 

3. Ostin tänään kaupasta ruisleivän ja ehtaa voita - en muuta. Oli aika perisuomalainen olo, kun astelin töihin leipä ja voi laukussani. 

4. Minulla on joko liikaa kirjoja tai liian vähän kirjahyllyjä. 

5. Kaikkeen, mitä olen tehnyt, olen suhtautunut epäilevästi. Juuri nyt olen myös erittäin epäileväinen sen suhteen, selviänkö tulevista tekemisistäni. 

6. Hymyilen paljon.

7. Pelkään paljon, mutta se ei yleensä näy. 

8. Olen varmaan jonkin sortin idealisti ja elän jatkuvassa ristiriidassa, koska en koskaan elä niinkuin uskon, ja tosi usein en edes tiedä, mitä perimmiltään uskon, koska mietin niin monia eri näkökulmia. Onpahan sitten elämä kiinnostavaa, enkä jämähdä paikalleni. 

9. Mummoni pysyi pitkälti omassa mökissään. Minussa on osa häntä. Ehkä jämähdän omalle paikalleni. 

10. Piirtelen kokouksissa. 

11. Olen vähän koukussa Master Chef ohjelmaan. Eka kerta. 



1 kommentti:

Linnea kirjoitti...

Kiitos. :-)
Tunnen nyt sinut hiukan paremmin kuin aikaisemmin.
Minäkin ajattelen, että tyttäreni tuntee minut jotenkin paremmin kuin kukaan muu. Olemme niin samankaltaisia.
Tytär (kohta 15 v.) sanoi tässä joku aika sitten, että säälii niitä kavereitaan, jotka eivät tunne äitiään kunnolla. Hän sanoo arvostavansa minussa sitä, että osaan olla hänelle läheinen ja samalla myös sopivan etäinen ja aikuinen. Annan kuulemme hänen olla rauhassa, koska tiedän, milloin on sellainen hetki.