keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Pikkuveli

Paju ei pidä siitä, jos häntä ohjataan tai käsketään.
Paju ei pidä siitä, että asiat eivät mene hänen odottamallaan tavalla.
Paju ei pidä siitä, jos käy ilmi, että hän on nuorempi ja tietää vähemmän ja osaa vähemmän.
Pajulla on tarkka oikeudenmukaisuudentunto.

Paju on viisivuotias.
Aika tavallinen viisivuotias,
joka pahoittaa mielensä herkästi
ja näyttää sen selvästi.

Paju murjottaa, murisee tai parkuu.
Usein, se joka on suuttumuksen aiheuttanut, ei tiedä itse yhtään, mihin on syyllistynyt.
Paju ei kerro. Toisen pitäisi tajuta.

Onneksi me toiset myös vähän tajuamme,
muistelemme ja arvaamme
ja autamme Pajua löytämään sanoja.

Olen huomannut, että luokseni yhä useammin kävelee suuttunut Paju, jolla on jotakin kerrottavaa.

Sisarukset ovat myös oppineet ymmärtämään Pajua paremmin.

Eräänä päivänä kuuntelin sivusta, kun Timotei silitteli Pajua myötäkarvaan:
"Oikeasti sinä olet ihan yhtä hyvä lukemaan kuin minäkin. Minä en osannut viisivuotiaana lukea vielä mitään sanoja ja sinä osaat jo lukea tämä ja tämän... "

Ja toisen kerrana aivan samaan tapaan piirtämisestä: "Minä piirsin viisivuotiaana tällaista ja tällaista... Sinä osaat nyt jo näin ja näin..." 


4 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

Joskus isoveljistä löytyy ihanaa empatiaa pienempiä kohtaan. Mietin, miten usein - tai ainakin toisinaan - aikuinenkin käyttäytyy kuin viisivuotias...

mm kirjoitti...

Blogissani on tänään linkki blogiisi.

Paju ON viisi vuotta ja sen huomaa :) Kuuluukin huomata. Ihastuttavan kärsivällisiä nuo isommat.

Linnea kirjoitti...

Sisaruus on niin moninaista...
Ihailtavan kannustavia sanoja.

Katja kirjoitti...

Ihana isoveli! ♥