perjantai 24. helmikuuta 2012

Lähetä. Hylkää. Tallenna.


Sain päätökseen
(pienen asian, melkein ei mitään).


Päättämisessä on kai vähän iloa ja helpotusta,
mutta niin paljon muutakin.


Tyhjennetty
(annoin sen, minkä osasin)
Varmasti jonkin mielestä tulos on silti riittämätön.
Turha jäädä odottamaan aplodeja. 


Ripaus pelkoa
ja ulkopuolisuutta:
Siinäkö se nyt sitten oli? Ohi?
Lopullisesti?

Entä seuraavaksi?
Nyt ei ole enää mitään tiellä,
mitään sen tiellä, jota en osaa
ja jota pelkään
ja jota ei olisi pakko,
mutta jota ilman tulen ehkä onnettomaksi.

Miltä tuntuisi
viimeistellä sitä,
tarkistaa yksityiskohdat,
päästää menemään?

Ei,
juhlahetket eivät ole
silloin, kun niiden luulisi olevan.
Ei tässä järjestetä valmistujaisjuhlia.
Ymmärrän niitä, jotka juovat päänsä täyteen,
koska siellä ei muuten ole mitään.

Muistan taas, miksi en lepää
projektien välillä. Kukapa nukkuisi kuilun yllä.


***


"Take your satisfaction from the doing of it, not from the having done it." 
Kenneth Atchity: A Writers time, s. xv

I have.
Having done brings none.





2 kommenttia:

mm kirjoitti...

Olen kutsutut tuo juttua "tehtävän loppuunsuorittamistarpeeksi". Tuota tarvetta minulla on aivan liian harvoin. Nyt kun tämän jutun kirjoitit, lohduttaudun sen voimalla ja ajattelen, että matkalla voi olla ainakin yhtä hauskaa kuin perillä :)

Marikki kirjoitti...

Minulla on kyllä välillä tiettyä eroonpääsemistarvetta, mutta juhlamieli ei näköjään (taaskaan) liity siihen. Ja olen himpun surkea viimeistelijä & hioja (parasta tehdä tekemisvaiheessa tarpeeksi hyvää jälkeä...), en nää tietyn rajan jälkeen enää mitään muutettavaa tai syytä muuttaa mitään...

Matkalla on hauskaa, sitä mieltä olen. :-)