keskiviikko 10. elokuuta 2011

Työpäivä

Matkalla kotiin
huomaan olevani tyhjä,
huomaan, että tarvitsen laastaria,
minut pitäisi kääriä sideharsoon, että pysyisin ehjänä,
olen oudosti kuopalla,
olen kulunut, minussa on naarmuja.

Olla kiireinen ja täysi,
ärtyinen ja täysi, rättiväsynyt ja täysi,
tarpeellinen, pätevä, tehokas ja täysi.
Odotettua ja turvallista.

Olla kuopalla,
olla pinta täynnä hentoja naarmuja,
kiirehtimättä peittämään
ja täyttämään,
olla ja odottaa,
luottaa täyttymiseen, pinnan kestämiseen,
hitaaseen patinoitumiseen.
Se on vaikeaa.

Tutumpaa olisi peitää naarmut,
kääntää ehjä puoli ylöspäin.
Ja kuitenkin olisi nimenomaan nähtävä,
olisi juurruttava itseensä
ja odotettava, että solut imevät itseensä tarpeellisen voiman,
täyttymisen voiman,
omana aikanaan ja sen verran kuin on määrä.

Asetan jalat maahan ja kummarrun.
Jään lommolle, jään rosoksi ja kuitenkin täytyn.
Se riittää tähän,
se riittää.

3 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Valtavan kauniisti sanoitat taas tuota kaikkea. Olen samaa mieltä lommolle jäämisesti ja rosoisuudesta, riittämisestä. Valoisia työpäiviä, Marikki!

Marikki kirjoitti...

Kiitos! Aloitan omien ryhmien kanssa huomenna. Tuntuu hyvältä jo aloittaa.

Hyviä kirjoitusaikoja sinulle! Ja kiitos vielä Odelmasta. Huomasithan että kirjoitinkin siitä kesällä :-).

Katja kirjoitti...

Juu, opetuksen aloittaminen on huojentavaa. Pääsee toimimaan. Minulla oli tapana kantaa päässä niin paljon mietinnällistä lastia, että oli helpotus kun vihdoin pääsi käsiksi itse työhön.

Kiitos itsellesi. Kävin kommentoimassa. :)