maanantai 29. elokuuta 2011

Peili

Aamulla katsoin itseäni.
Lehdessä kerrottiin ettemme näe itseämme kuten muut.
Katsoin itseäni pelilistä kahden peilin kautta
ja näin kasvoni niinkuin näkisin, jos olisin kasvokkain itseni kanssa.

Suuni oli kummallisesti vinossa.
Näytin surullisemmalta ja haavoittuvammalta
kuin toisessa kuvassani, jonka näen peilistä joka aamu.

Tämänkö muut näkevät minusta?
Tällaisenkö he ovat nähneet tähänkin asti,
tämän kaiken läpi?

Ymmärsin, ettei minun tarvitse peitellä mitään.

4 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Ihana teksti! Tunnistan tuon kokemuksen.

Maria kirjoitti...

Kun minä tänä aamuna...kiitos löysin täältä kirjoituksia jotka koskettavat sydäntäni.

onnenpäivänen kirjoitti...

Kiitos tästä :)
Tuo peitteleminen, se on niin tunnistettavaa.

Marikki kirjoitti...

Tuntuu mukavalta, että näin arkinen kokemus on teillekin tuttu :-).
Kiitos kun pysähdyitte kertomaan.