torstai 14. heinäkuuta 2011

Lukemispäiväkirja: Odelma

Luin vihdoin tämän:
Katja Kaukonen - Odelma.

Luin pitkään.
Aloitin talvella. Hain kauniin pienen kirjan tuulen ja lumen keskeltä. Se etsi minulle myyjä, joka ei tiennyt ovatko kirjat aakkosissa tekijän vai kirjan nimen mukaan. Hm...

Kirja oli alusta alkaen erityinen, enkä voinut lukea sitä huolettomasti.
Myös teksti tuntui kutsuvan lukemaan rauhassa, maistelemaan sanoja,
muistelemaan jo sanottua.
Silti lyhyissä luvuissa oli myös jotakin keveää, tuuleen tarttuvaa,
jossakin rivien välissä ikäänkuin myös lupa unohtaa ja antaa mennä.

Kävi siis niin, että luin kirjan kahdessa osassa. Alun talvella,
jonka kiireet sitten muurasivat umpeen. Suurimman osan nyt, kun sanoille oli mielessä ja ajassa oma tilansa.

Tulin temmatuksi luontoon, pois ihmisten rakentaman esineistön kuvista, maailmaan jossa ei ole tienvarsimainoksia tai hissimusiikkia. Tapahtumat, tunteet, muuntumiset, siirtymiset - oli kuvattu luonnonelementtien kielellä.
Kirjoittaessani tätä lukemisesta on jo vähän aikaa, mutta on helppo palata, taloon, joen rannalle, pellon reunaan, jossa kettu saattoi hetki sitten vaeltaa. Kirjan maailma kulkee mukana ja tarina puhuu lukemisen jälkeenkin, se antaa ajatella itseään, siirtyä muualle, melkein pois ajasta, melkein pois täältä ja kuitenkin sellaiseen, joka juurtuu omaan maahan, omaan kieleen ja maisemaan.

Kirjan lukeminen tuntui merkitykselliseltä siksikin, että kirjan kirjoittaja ei ollut kokonaan toinen, joku vieras taitaja, tuntematon suuri, vaan ihan tästä läheltä, blogin naapurista :-), Vuorovettä-blogin Katja. Hänen bloginsa kautta olen saanut nähdä vilahduksia siitä maailmasta, jonka keskellä Odelman maailma on hioutunut ehyeksi ja syntynyt kansien väliin. Se tuntuu tärkeältä - ja myös rohkaisevalta.

3 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Kiitos tästä! Eläviä tunnelmia. Laitoin jo kirjan varaukseen kirjastoon. :-)
Ihania heinäkuisia lomapäiviä sinulle!

Marikki kirjoitti...

Kiitos! Samoin sinulle. Toivottavasti pidät kirjasta.

Katja kirjoitti...

On miellyttävää lukea Odelman lukukokemuksista (ihan kaikenlaisista). Minulle kirjoittajanakin aukeaa uusia näkymiä, kiintoisaa on myös mitä kukin poimii esiin tekstistä, mitä painottaa ja pohtii tai miten tulkitsee tai onko joku löytänyt sellaista pinnanalaista, mikä oli itselleni tärkeää kirjoittaessa. Ilahduin, ilahdun.

Minäkin koin, ettet ollut lukijana kuka tahansa (jos sitten kukaan on), et toinen vaan henkilökohtaisempi. Jo ihan blogituttavuutemmekin takia, mutta myös näiden tiettyjen ammatillisten ym. yhtäläisyyksiemme takia. Siis kiitos, Marikki!