sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Kotiäitiloman alussa

Lomamuistoja viimevuosilta:
Monen lomapäivänä päätteeksi kaadumme miehen kanssa iltaisin rättipoikkisina sänkyyn.


***
Loma ei lapsiperheessä tarkoita ihan sitä, millaisena naistenlehtimielikuvani sen kuvittavat: kiireitön loikoilu riippukeinussa siistin kukkien koristan huvilan pihamaalla ei tule olemaan tämänkään kesän ohjelmassa.

Loma on kuitenkin muutos tekemisen tavassa:
Huomenna emme nouse kellon soittoon.
Olemme enemmän yhdessä.
On kesän valoa ja lämpöä.
En tarvitse kelloa enkä paperipinoja. Ei haittaa jos muistikortti unohtuu kiinni tietokoneeseen. Vieraiden ihmisten virrasta on siitäkin tämä hyvää tekevä tauko.

5 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Tuo on hyvää lomaa. Siksi mukavaa ja kiireetöntä lomaa sinulle ja perheellesi!

Marikki kirjoitti...

:-) Kiitos!

Katja kirjoitti...

Niin totta. En muista, koska olisin ollut näin väsynyt, vaikka en ole lasten kanssa mitään kummallista edes tehnyt, jatkuva saatavilla olo jo uuvuttaa. Sänkyyn pyörtyvät meidänkin perheen aikuiset. Eräänä päivänä nukahdin istualleni keskellä päivää, silmät menevät kiinni jopa lapsille ääneen lukiessa. Jaksetaan silti (toivon hellepäiviä!).

Marikki kirjoitti...

Minä meinasin eilen nukahtaa itse iltasatua lukiessa...

Anu Välitalo kirjoitti...

Joo. Mutta se on yleensä silti hyvää väsymystä, fyysistä, ja semmoista että on tehnyt kaikkensa ja voi nukkua kuin tukki (sikäli kuin annetaan ;) - ei heräillä miettimään aamuyöllä jotain turhaa.