torstai 15. lokakuuta 2009

Teekaapin pohjukoita

Teekaappiin on kasautunut kaikenlaista.
Olen aikoillut muutamaankin otteeseen juoda kaapin tyhjäksi,
mutta aina on ote lipsunut ja uusia houkuttelevia teepussukoita ilmestynyt vanhojen rinnalle. Viimeisin yritys on kestänyt jo hyvän aikaa ja sen tuloksena teehylly on selvästi väljentynyt.

Mitä sitten on jäljellä? Ja miksi?

Kokoelman vanhimmat pussit ovat Coop-merkkisiä. Niitä on kaksi pussia fenkoliteetä ja yksi pussi hedelmäinfuusiota. Ne on ostettu Sveitsistä noin neljä vuotta sitten. Miksi ne ovat lojuneet teepussirasiassani näin pitkään, on vaikea sanoa. Unohdettuja, syrjittyjä ja ehkä vähän säästelyjäkin. Luulin jossain vaiheessa ettei fenkoliteetä saisi Suomesta. Pussit ovat tiiviisti yksilöpakattuja, mikä myös vähän selittää asiaa.

Muu kokoelma koostuu ratkaisevasti tuoreemmista vuosikerroista. Mukana on kokoelma erimakuisia Sonnentor yrttiteepusseja, jotka sain lahjaksi viime jouluna. Yksi pussi yhtä makua. Olen valinnut niistä aina silloin tällöin jokun tilanteeseen sopivan, vajaa puolet pakkauksesta on jäljellä. En ole mitenkään kiihkeä yrttiteen ystävä. Muutama muukin yrittiteekokeilu on jättänyt jälkensä: 2 pussia piparminttua (hyvää), fenkoliteetä Suomesta, Yogin lakritsiyrttiteetä (joka on sen verran omituista, että maistelukertojen väliin muodostuu taukoja) sekä Yogin TulsiMint -teetä (joka on ihan hyvää). Samanhenkisten kokeilujen sarjaan kuuluvat myös Mate-haudukkeen ja Honeybush-haudukkeen pussien jämät, jotka odottavat viimeistelyä. Kumpikaan ei ole kovin vanhaa, eikä kumpaakaan ole kovin paljon. Rooibokset join pois ensitöikseni.

Varsinaisten teelajikkeiden osalta jäljellä on pari pussia Twiningsin Ceylon Orange Peacoeta, joka on peruspussiteesarjassa jonkinlainen kestosuosikki. Näitä säästän pahan päivän varalle, jos nuo yrtit sun muut alkavat tämän kaapintyhjennysprojektin edetessä pahasti tökkimään... Varastossa on myös paria laatua vihreää teetä, joista pidän. Herkuttelusarjaan kuuluvat myös Yogin Back Chai ja etenkin Yogin Green Chai. Niitä en raaski ryystää ihan arkikulutuksessa.

Harvoin tarjoiltuihin herkkuihin kuuluu jasminitee. Silloin kun kaipaan sitä, pidän siitä valtavasti. Muut ajat pussi pysyy suljettuna, eikä maku viehätä.

Kaapin perälle, kauniiseen rasiaan oli jäänyt miehen tuoman Darjeeling erän jämät. Kun tämä teelaatu aikanaan avautui minulle, hankin sitä liikaa ja tiemme erkanivat melko nopeasti. Nyt olen uudistanut tuttavuutta velvollisuudentuntoisesti. Kohta purkin pohja on paljastettu. Saatan jäädä kaipaamaan.

Virheostoksiin luen Nordqvistin maustetun valkoisen teen pussit. En maista niistä teetä lainkaan ja valitut makuaineet tuntuvat epäluontevilta, keinotekoisilta. Forsmanin inkiväärillä maustettu musta tee maistuu ensimmäisessä kupissa terävästi inkivääriltä ja sittemmin ei lainkaan. Inkiväärin maku on aidossa inkivääriteessä (haudukkeessa) mieleeni, mutta tässä se ei ole palkitsevaa, vaan lähinnä ärsyttävää. Mausteen haiduttua pohjalla on lattea, peruslaatuinen musta tee. Juohan tuota, mutta turha, niin turhaa tällainen.

Tässä siis lähiviikkojen teevalikoimaa.
Hyviä teehetkiä!

Ei kommentteja: