torstai 29. lokakuuta 2009

Jossain tuolla helpottaa

Lasken viikkoja kevyempään. Kolme.
Siinä on vähän petosta. Viisi ennemminkin, tai enemmän.

Lasken,
toivon pysähtymisiä ja päiväunia
ja sitä, että ehdin ja teen, ilman, että jonkin, minkä ehkä olen unohtaunut, tuntuu olevan kaatumaisillaan niskaan.

Katson kalenteria,
odotan, että siinä olisi tilaa aikoa ja suunnitella.

Olen väsynyt. Menen nukkumaan.
Kolme. Kolme. Sitten ainakin vähän jotakin toista.

2 kommenttia:

Saima kirjoitti...

Elämä on aika epärelua ajankäytön suhteen. Itse oon nyt työttömänä ja voisin ottaa kalenteriin yhtä ja toista. Työssä ollessa taas kaikki kaatuu niskaan.

Marikki kirjoitti...

Sepä se. Varmaan moni ottaisi puolikkaan työn, jos niitä olisi järkevästi tarjolla - niin että muullekin jäisi aikaa. Meillä työtä "kehitetään" koko ajan niin hurjasti, että kalenteri täyttyy vielä ylimääräisistä. En tykkää itse yhtään tästä joko/tai meiningistä, eli siitä, että työ vie niin ison osan kaikesta. Mutta kokonaan ilmankaan en toivoisi olevani, tietenkään.

Tästä syntyy sekin epäkohta, että jos ystävät ovat töissä --> kenelläkään ei ole aikaa! Ja jos sitten itse olisi vapaalla/työttämänä tms., niin ystävillä edelleenkään ei olisi aikaa...