torstai 14. toukokuuta 2009

Allergiaväsymys

Olen yskäisen ja nuhaisen lapsen kanssa kotona.
Hän täydentää jo univarantojaan katkonaisen yön jäljiltä.
Olen ihan hyvillä mielin poissa töistä.
Kurssit pysyvät vielä kasassa, mikään ei häiriinny mahdottomasti.
Lisäksi olen päättänyt hyväksyä jo etukäteen, että sairaspäiviä tulee.

Aamulla on soittoaika ravitsemusterapeutille.
Puhumme vanhemman pojan asioista. Kokeiluja on tärkeää tehdä, ettei pojan tilanne jää junnaamaan paikalleen, hän sanoo. Minä reagoin traumaattisoituneesti. Huomautan, että poikani tilanteessa ei koskaan ollut ongelmana se, ettemme tekisi hänelle tarpeeksi kokeiluja - vaikka hoitohenkilökunta tuntuukin aina niin olettavan. Turhaahan se on kivahdella kenellekään ulkopuoliselle, joka ei ymmärrä tilanteestamme muuta kuin kapean ammatillisen siivunsa.

Olen väsynyt. En halua enää puhua allergioista kenenkään kanssa, enkä selittää kenellekään mitään. En melkein kestä ajatella, että pienimmällä on nyt vain kolme sopivaa ruoka-ainetta. Korvikemaidon kelakorvaus on syksystä katkolla ja lääkärialtistuksia edessä. Sitä ennen pitäisi ehtiä etsiä ruokia. Ja hän on jatkuvasti muutenkin kipeä. Hänen kohdallaan kokeiluja EI ole tehty paljoakaan. Sairaalle lapselle ei voi kokeilla ruokia. Toivottavasti en KOSKAAN joudu selittämään lähtökohtaisesti epäileville terveydenhoitoihmisille miksi hänelle ei ole kokeiltu enemmän ruokia ja häntä hoidettu paremmin, koska tosiaan jotkut typerät lääkärit luulevat, että allergian hoidossa on olennaista saada äiti ymmärtämään, että uusia ruokia pitäisi nyt toisaan saada ruokavalioon. Laajemmista näkökulmista en uskalla puhua sitäkään vähää: että meidän pitää jaksaa elää muutakin kuin allergiaelämää, että emme uhraa lapsuutta allergille; että allergian on kuitenkin kuljettava siinä sivussa, eikä se enää meidän perheessämme voi tulla keskipaikalle (ellei ole pakottava henkeäuhkaava pakko) ja että siksi kokeilut tehdään monen muun asian ehdoilla.

Huokaus.
Löytyisipä pienelle jokin uusi ruoka.

4 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Oi,oi kuulostaapa raskaalta ja hankalalta! Voimia ja Jumalan johdatusta elämäänne, että asiat voisivat mennä parempaan suuntaan!

Marikki kirjoitti...

Kiitos, Elina. Tämä on ajoittain raskasta - mutta noin enimmäkseen olemme aika rutinoitunut "allergiaperhe"... ja asiat pysyvät mittasuhteissaan. Vaikka tietysti nyt pienimmän kohdalla on ihan oikeastikin jonkin verran huolta ilmassa, hänellä on herkästi selittämättömiä oireita. Ensimmäisen allergikon kanssa törmäilin ja kipuilin paljon enemmän.

Kangaskasa kirjoitti...

Kuulostaa niin tutulta ja oma ahdistus vuosien takaa nousee iholle. Vuosia sitä kesti, jäljellä arat muistot, mutta lasten pahimmat ruoka-allergiat jäivät iän myötä. Toivon sinulle juuri tähän ja seuraavaan hetkeen voimia, vain pienin askelin eteenpäin, muuten uuvahtaa. Halaus!

Marikki kirjoitti...

Kiitos kommentista. Onneksi päiväkin paistaa - saimme ISOMMALLE kaksi uutta ruokaa (eli rotaatiokierroksen päätteeksi kukkakaali ja appelsiini jo sopivat!) Auttaa kummasti taas jaksamaan noita kokeilujakin.