perjantai 22. toukokuuta 2009

Outoja pikaisia

Onneksi into ei päässyt rajaamaan töitä viimeisen kolmen päivän aikana ihan kokonaan, vaan pidin kuin pidinkin koeviikon vapaapäivinä "ylityövapaita" ja olin enimmäkseen kotona lasten kanssa. Luin yhden kirjan. Totesin, ettei kaunokirjallisuuden lukeminen ole yhtä rentoa kuin tiede/asiatekstin. Mietin sitä, kuinka aikuiset moralisoivat nuorison pelaamista ja peleihin syntyvää riippuvuutta samalla kun kaitsin epämääräisesti murahdellen lapsia, olin kuulematta heidän kysymyksiään, jouduin eroon tästä hetkestä, ajasta ja paikasta ynnä välttelin arkeen kuuluvia toimia sillä varjolla, että minun pitää saada tämä kirja luetuksi... Loppuviimeksi kävi niinkuin olin jo kauan sitten pelännyt: jos alkaisin lukea kaunokirjallisuutta, saattaisi käydä ilmi, etten tajua siitä mitään. Kirjan loppuratkaisu jäi hämäräksi. Se oli luettu liian nopeasti, liiaksi päivällisen laiton, tarjoilun ja päivänkuulumisten vaihdon keskellä, saattaisin selitellä. (Ai miksi en lue silloin, kun on ns. paremmin aikaa...) Itsetuntoni ja ihmissuhteeni ovat siis uhattuina, mutta tästä huolimatta ajattelin lukea toisenkin kirjan lähiaikoina... Mutta voi sentään, mistä minä nyt erotan, mikä niistä kannattaisi lukea! Kirjasto on täynnä. Ne ovat kaikki päällisin puolin niin kovin samanlaisia...

Nyt töihin. Koevalvontaa. Jep.

1 kommentti:

Anu Välitalo kirjoitti...

Piti hekotella ääneen