8 päivää

Eilen ja tänään kasattua:

42-45   Laseja, kulhoja, astioita 
46-48   Lasten kirjat suoraan hyllystä laatikoihin. 
49        Käsityötarvikkeita (eri puolilta taloa)
50        Käyttöohjeita ynnä muuta yhteisesti hyödyllistä (kesken) 
51-53   Liinavaatteita (lakanoita) 
54        Marikin kirjoja (näitä tulee tipotellen vielä pitkään)... 
55        Pajun omia tavaroita yhdessä asetelleen ja tutkiskellen
56-60  Miehen kirjoja (koska hänellä on jo lajittelusuunnitelma kirjoilleen)

Muutama lause tunnelmasta:
1. Nyt kaikki tuntuu erittäin todelliselta.
2. Jumitan edelleen kirjoissa, koska en tiedä, millä perusteella lajittelen.
3. Muuten pakkaaminen on kivaa. Etenkin astioiden pakkaaminen oli.
4. Pientä maanvyörymän tunnetta.
5. Lasten kanssa pakkaaminen on mukavaa. Sitä huomenna lisää.

Menemme huomenna ostamaan ne vaatekaapit, joita aiemmin suunnittelin.
Viemme ne valmiiksi uuden kodin autotalliin odottamaan muuttoa.
Onneksi edeltävälle asukkaalle sopii, niin saamme kaapit jo ennen joulua pystyyn (ehkä).
Huominen saa olla ahkera päivä.
Pakkaaminen on siitä kivaa, että edistyksen näkee yhdessä suunnassa nopeasti kohoavina muuttolaatikkopinoina ja toisessa tyhjenevinä hyllyinä. Tosin muuttolaatikkopinoille ei ole oikein sopivia paikkoja. Aika pian elämme kai jonkinlaisessa labyrintissä.

Viikon päästä meillä on uuden kotimme avaimet.
Viikot menevät niin hujauksessa, että se melkein on jo.
:-)

10 päivää

31-32 Keittokirjoja
33-36 Pelejä, jotka kasattiin nyt yhteen eri puolelta taloa. Pakattiin yhdessä Timotein kanssa ja oli mukavaa. 
36-38 Juhla-astiastoa ja vähän muitakin astioita (väleissä keittiöpyyheitä ja pari pehmoleluakin :-)) 
39      Valokuva-albumit 
40-41 Mintun huoneen tavaroita 

Muuta: 
Suunnitelma Pajun huoneen ison kaapiston sisällöstä. 
Jumittamista, koska en tiedä, millä perusteella lajittelen kirjat eri paikkoihin. 

Siellä täällä on jo tyhjiä hyllyjä
ja ovia, joiden takaa ei löydy mitään.
Ruokakomero näyttää mukavan paljaalta,
mutta pakastimet ovat liian täysiä.
Toinen pitää sulattaa vielä ennen muuttoa.

Kompostori tuotiin pihaan muuttorekan kokoisella autolla.

Kävi ilmi, että samana päivänä, kun teemme loppukaupat,
on toinenkin käänne, asioiden sulkeutuminen,
valmiiksi saattaminen,
irti päästäminen.
Se ei näy ulospäin,
mutta minä tiedän ja kannan sen mukanani.

Tänään en tiedä, mihin tartun huomenna.

Onko tavaraa liikaa?

Olemme tilanneet muovisia muuttolaatikoita ja ne tulivat tänään.
Tällä firmalla on könttätarjous 21 päivää, joten laatikot tulevat ajoissa
ja lähtevät sopivalla viiveellä.
Kannoimme lasten kanssa laatikoita niille varattuihin nurkkiin olohuoneessa.
Mustat laatikot muuttivat hetkessä huoneen tunnelman.

Laatikot 18-20  Minttu pakkasi hetkessä kolme laatikkoa omassa huoneessaan.
Laatikot 21-23  Kartastoja ja tietosanakirjasarja. 
Laatikot 24-25  Laulukirjoja ja nuotteja, klarinetti ja sekalaisia soittimia. 
Laatikot 26-28  Filosofiaa ja kaunokirjallisuutta olohuoneen kirjahyllyyn. 
Laatikko 29      Verhoja (jatkoin alasajoa), muutama kaitaliina ja tyynyntäytemateriaalia. 
Laatikko 30      Marikin nostalgialaatikko asioille, joita ei tarvitse, mutta joita ei voi heittää pois. 
                         (tämä on kesken ja päätyy sitten varastoon). 

Timotei pakkasi sähköautoradan sen omaan laatikkoon.

On mukavaa olla nyt tässä konkreettisessa vaiheessa. Asioihin voi tarttua ja vain tehdä seuraavan asian ja seuraavan asian. Tietenkään ihan kaikkea ei voi pakata, mutta paljon on sellaista, mitä emme lähipäivien aikana tarvitse. 

Näin monen muuttolaatikon keskellä löytää itsensä ajattelemasta jotenkin ajanhengessä, että "tavaraa on liikaa". Kevyissä keskusteluissa sitä helposti sanoo ja ajatteleekin, että onpa meillä paljon tavaraa, voi, voi, voi... Muuttoon toki kuuluu ajatus siitä, että kun kaiken tavaran käy läpi ja käsittelee kahteen kertaan, ensin pakatessa ja sitten purkaessa, niin samalla on hyvä arvioida ovatko tavarat vielä tarpeellisia. Näin teenkin. Ja iloitsen kierräyskasseista ja tuttaville lahjoitetuista tavaroista. 

Tänään kuitenkin ajattelin olla kiitollinen siitä, että meillä on nämä tavarat. Eivät ne ole ongelma tai osoitus ongelmasta. Ne kertovat eletystä, monista vaiheista ja lahjoista, joita elämä on antanut. On ollut mahdollisuus ympäröidä itsensä rikastuttavilla ajatuksilla ja kuvilla ja siksi meillä on paljon kirjoja. Nuo astiat on saatu häälahjaksi, tuo vaasi vanhemmilta, kynttilänjalat, pelit... 

Vaikka olen jossain mielessä "yksinkertaistaja" ja pidän vähintäänkin vaatimattomuuden ajatuksesta, haluan olla myös kiitollinen ja arvostava ja nähdä, että minulla on asioita, joista aiemmin itsekin lähinnä unelmoin (esim. kirjoista opiskeluaikanani) ja asioita, joiden puutteesta moni tässä maailmassa oikeasti kärsii. En halua tehdä siitä ongelmaa. 

Ehkä myös yksinkertaistaminen näkyy jo niin, ettei sitä rajoittamattoman tavaravirran ongelmaa ole, vaikka tavaraa on paljon. Se on kuitenkin kohtuullisen harkittua, iloa tuovaa ja/tai tarpeellista tavaraa. 
Onhan se niinkin, että meitä on aika monta. 

Kiitollisuus tänäänkin päällimäisenä. 
Erityisesti kiitos kirjoista, niin monta tärkeää, elämää rakentavaa, ruokkivaa ja hoivaavaa, ajattelua uudistavaa, minut minuksi tehnyttä teosta kohtasin tänään tässä lähellä, omassa kirjahyllyssäni. 
Kiitos! 

12 päivää

Kuuntelen joulumusiikia.
Alakerrassa asuva tonttu on hiipinyt olohuoneeseen
ja täytän sen taskuja runoilla, herkuilla ja milloin milläkin.
Katson tätä olohuonetta ja keittiötä, tätä kaikkea tuttua ja hyvää
ja olen kiitollinen, kovin kiitollinen tästä kodista ja näistä vuosista.

Tulimme tänne silloin, kun Paju oli vain muutaman kuukauden ikäinen
ja nyt hän on kahdeksan.
Sis kahdeksan vuotta tässä kodissa,
aluksi vieraassa, nyt rakkaaksi käyneessä.

Tänään taittelin alas olohuoneen verhot.
Muuttolaatikkomies soitti, pahoitteli, pesuri on rikki, toimitus viivästyy.
Posti tuo kirjeen, jossa on uuden tilin kortti.

Muuten oli vähän hapuileva päivä,
aamulla rajut aurat ja pitkin päivää haperoista oloa.
Toivottavasti huomenna taas kirkkaampaa,
sisällä ja ulkona.

13 päivää muuttoon...

Tänään edistimme muuttoasioita yhteisvoimin ja se näkyy lopputuloksessa. Melkein kaikki pahviset muuttolaatikot on täytetty tai varattu jotakin tarkoitusta varten. Tässä tämän päivän listaa:

10. muuttolaatikko: luistimia
11. muuttolaatikko: luistimia ja kypäriä
12. muuttolaatikko: monoja, luistimet ym. 
13. muuttolaatikko: kesäkenkiä
14. muuttolaatikko: lasten kesäkenkiä ja juhlakenkiä 
15. muuttolaatikko: vauvan vaatteita (lähinnä äitini neulomia, joita haluan säästää)
15. muuttolaatikko: kenkiä ja monoja
16. muuttolaatikko: Timotein pehmoja puolillaan, muuta Timotein tavaraa tulossa
17. muuttolaatikko: Marikin vaatteita, joita ei juuri nyt tarvita
lisäksi on pakattu Pajun pehmoja sängynaluslaatikkoon ja Mintun tavaroita pienempiin säilytyslaatikohin. 

Lisäksi on setvitty suksia, mailoja.
Yhdet sukset sain lahjoitettua uudelle omistajalle.
Tiedämme nyt, että jokaiselle lapsista on luistimet, kypärät, monot ja sukset sitten, kun talvi joskus tulee ja yhtäkkiä on koululiikunnassa hiihtoa tai luistelua.

(Erinäiset pallot ja pyöräilykypärät jäivät vielä setviämättä.)

Lähetin muuttofirmalle viestin kelmusta ja kuplamuovista. 
Tilasin taloon kompostorin, kun siellä ei vielä sellaista ollut. 
Laskimme jo maksettuja ja tulevia summia ja kaikki näytti siltä, miltä pitikin. 
Siirsimme rahaa tilille, josta osa talon maksusta on tarkoitus nostaa. 
Peruimme toisen pankin maksupalveluun ohjelmoituja maksuja. 
Ilmoitin muuttuvasta tilinumerosta Kelaan. 

Arkisempana haasteena siivosimme poikien kanssa heidän huoneensa lattian näkyviin erinäisten projektien alta ja sain huoneen imuroitua. Pojat haluavat vielä kerran rakentaa sähköautoradan tämän kodin lattialle.

Päivä oli ahkera ja työntäyteinen, kun vielä tein parit ruuat ja näitä muita tavallisia asioita.

Timotein kanssa oli illan päätteeksi suloinen nauruhetki, kun mietimme, että odotettavissa on pikkulasten riemunpäivä: 10 metriä kuplamuovia :-).
Muutenkin oli mukavaa; oma perhe, tämä oma koti vielä hetken tunnelmallisena ja kauniina, ajatukset uudesta, lempeä syysilma ulkona, astutut askeleet, lukuisat naapuruston jouluvalot, pieni rupatteluhetki naapurin kanssa, hyvän ystävän puhelu...

Ensi viikolla on kiire, vaikka kalenteri on melkein tyhjä.

Iltasikermä

1.
Perjantai on taas käsillä.
Taas yksi viikko.
Enää kaksi.

Muutossa on jotakin kovin kertakaikkista
ja lopullista.
Sitten tätä kotia ei enää ole.

2.
Aika loikkinut ja matanut, molempia.
On ollut niitä aamuyön tunteja,
joina on murehdittava murehduttavia
(ihan muuhun liittyviä, todellisia vai turhia, kun en tiedä).

3.
Meillä on huomenna pikkujoulut,
mutta ne ovat yleensä vähän jäykät ja vähän tylsät,
yritän luottaa, että ehkä joku keskustelu, ehkä joku tilanne, joku ihminen
tekee illasta saapumisen arvoisen.

4.
Toivon, että en ensi yönä herää kysymään mitään.
Jos asiat ratkeavat, ne ratkeavat päivällä.
Haluaisin olla yöllä kuin sylissä,
lämpimissä, hoivaavissa, luottavissa ajatuksissa.

Haluaisin elämään vähän enemmän leikkiä ja keveyttä.

Olen menossa hautajaisiin lauantaina. Se ei ole leikin tai keveyden hetki,
mutta muistuttaa minua niistä, elämisen väreistä ja siitä, ettei mikään ole aivan niin vakavaa, kuin luulen.

5.
Jos saisin toivoa,
heräisin aamulla rauhallisena ja toiveikkaana,
minussa olisi joitakin harvoja sanoja
ja pieni ojentautuminen yläselän alueella.
Säksätys olisi poissa,
liikkuisin vaivattomasti.
Jos saisin toivoa,
olisin höyryävä teemuki, jota kannatellaan kaksin käsin,
joka puolelta, yksinkertaista ja hyvää juomaa,
ei selittelyjä, anteeksipyyntöä, ei varmistelua, ei hämmennystä.
Aistimus siitä, kun lämpö leviää käsiin.
Aistimus teestä suussa, kurkussa, ruokatorvessa.
Näihin ajatuksiin ei liity mitään pyyteellistä.
Tee on yksinkertaista, teen lämpö, teen tuoksu,
ei selittämistä.

Pihakuusen ikävä

Tällä viikolla olen ajatellut enimmäkseen muita asioita ja huomaamattani muuttopäivä on loikkinut taas viikon verran lähemmäksi.

Tein sähkösopimuksen. 
Ostimme lumikolan. 
Tilattiin ovi. 

Lauantaina ahkeroin taas pienempien pahvilaatikoiden kimpussa.
Pakkasin
- cd-levyjä (vaikka kuuntelemme näitä harvoin, en osannut karsia) 
- lasten piirrustuksia (onneksi näitä on tallessa, vaikka päivämääriä tai muuta tarkentavaa ei olekaan) 
- 9. muutolaatikko: näytelmärekvisiittaa ja vauvan makuupussi

Lumi muistutti talvikengistä ja talvitakeista. Samalla sain siivottua kaapeista  mm. kulahtaneita haalaripukuja roskikseen. Koululaiseni eivät niitä enää kaipaa. Poikien muistia juhlakenkiä löytyi kokoa 32, 34, 35 ja 36. (Kiitos ystävät!) Paju käyttää nyt noita 32 kokoisia, joten juhlat eivät meitä vähään aikaan pääse yllättämään tässä suhteessa.

Mies vein neljä kassillista tavaraa kierrätyskeskukseen. 
Pieneksi jääneitä vaatteita, leluja ja muuta sellaista. 

Lauantaina oli hetki, jolloin surin yhtä kuusta.
jonka olen oppinut tuntemaan ja jonka joudun nyt jättämään tuohon pihaan.
Se on niin rauhallinen ja ehyt. Pitää hyvästellä.

Vihreää ikkunaan

Uuden kotimme keittiössä on väljä ruokailutila.
Siitä on kahteen suuntaan mukavat maisemat, mutta "paraatisuuntaan" edessä on oman pienen pihaosuuden jälkeen naapuritalon lähes ikkunaton seinä.
Tämä lienee talon heikoin kohta
(ja ehkä syy miksi taloa ei myyty nenämme edestä meille liian kovaan hintaan).

Nykyisellä asukkaalla on enimmäkseen kai ollut sälekaihtimet siihen suuntaan kiinni.
Verhot minullekin tuli ensimmäisenä mieleen. Äitini muisteli kuultokudoksia, joita hän on tehnyt joskus kauan sitten. Mietin ikkunalle roikkuvaa kynttiläsettiä, mutta nyt parhainta suosiota nauttii eräänlainen viherseinäidea.

Jos ostaisi ikkunalaudan... ja siihen kasveja... ja sitten amppeleita tai vastaavia, joihin laittaisi huonekasveja ja miksei yrttejäkin kasvamaan... Jotain helppohoitoisia ja valosta pitäviä, ehkä ylhäällä keveämpiä ja runsaita ja alhaalla juurevampia ja tummia...

Jos kasvit olisivat yhdessä paikassa ja aina silmissä, varmaan muistaisin hoitaa ja kastella niitä.

Sellainen seinä voisi tuoda keittiöön ihanaa vihreää, sallia ikkunan pitäimisen avoimena (ilman verhoja), mutta kuitenkin maastouttaa muuten aika dominoivaa naapurin seinää.
Olen aika innoissani. Tästä tulee mukavaa.

Taite

Taas on taite,
melkein vain pieni ryppy,
siirtymä töissä, yhdet takana ja toiset edessä.

Lasken jouluun,
päivät, yöt, nämä työt ja nuo nuo muut
(ne laskemattomat).

Tunteet pettävät,
mutta herkästi silti arvioin fiilisten mukaan.

Onneksi jostain rientää
sähköpostiviestillinen suhteellisuudentajua
(palautetta; kiitos..., tulisin vieläkin miellään kurssille...,
täällä kuivemmin..., eivät tiedä, miten innostavaa...).

Päätän, että on muutakin kuin tunne,
ei se yksin riitä perusteeksi.
Vaikka sitä kyllä ihmettelen, miksi niin sitkeästi
aina sama tyytymättömyys ja puuttellisuus,
vaikka jos ihan objektiivisesti nyt tässä tai subjektiivisesti tai miten vaan...

Eilen luin hyvää tekstiä
ja miten se sitten pystyikään ravitsemaan,
tekemään olon eläväksi ja luottavaikseksi,
juurtuneeksi jopa.
Eikä tämä ollut edes kaunokirjallisuutta.

Read more, surf less. 

Vauvamuistoja laatikossa

Minulla on kolme mustaa laatikkoa, joihin on kirjoitettu lasteni nimet. 

Laatikoihin olen sujauttaunut heihin liittyviä asioita, 

syntymätodistuksen, neuvolakortin, piirrustuksia, kortteja... mitä milloinkin. 

Tänään lajittelin laatikohin vähän lisää tavaraa ja tyhjensin toisen, vähän samantapaisen säilön. 

Pakkasin lapsuuskirjoja, minun, miehen ja meidän lasten. 

Löysin allergia-ajan ruokapäiväkirjoja, jotka ehkä aion säilyttää. Dokumenttina. Todistusaineistona. Että ainakin itse muistan, mitä se oli. 

Löysin ultraäänikuvan lapsesta, jota en koskaan saanut. 

Tuntui hyvältä katsoa sitä ja ajatella pientä alkua, joka jäi pieneksi ja näkymättömäksi. 

Laitoin neuvolakortin väliin kortin, jolla olimme kertoneet Mintulle vauvasta. 

Vauvasta, joka ei sitten jaksanutkaan kasvaa --- niin jouduimme hänelle vähän myöhemmin selittämään. 

Onneksi laatikot ovat myös täynnä muistoja niistä vauvoista, jotka sain pitää ja joista on kasvanut ympärilleni moninainen, ihana perhe. 

Löysin ihania kummilahjoja, jotka olin aivan unohtanut. 

Siirsin hopealusikat muiden hopealusikoiden seuraan. 

Tiedän, että talossa on vielä yksi tähän sarjaan kuuluva todella sekava hylly, joka on täynnä lasten piirrustuksia ja muuta muistokamaa. Sitä en tänään jaksanut käydä läpi. Ehkä huomenna. 

Kohtasin vähän arkeakin. Tulevaa viikkoa ja menneeltä viikolta edellä siirrettyjä. 

Ihan hyvä mieli siitä. Nyt on tarkoitus tarttua taas siihen, mihin tarttua pitää. 

Huomasin myös tehneeni aikatauluvirheen, koska olin merkinnyt kalenteriin asioita väärin. Keksin vaihtoehtoisen toimintatavan, mutta ei se kovin tyylikäs ole. Lähetin viestin asianosaisille, vaan en ole ylpeä itsestäni. Aina joskus jossain näkyy, että on (liian) paljon kaikkea. 

Menen silti ihan hyvällä mielellä nukkumaan. Huomenna on täysi työpäivä, mutta jotenkin on sellainen olo, että voin suostua arkeen. 

***

Pakattu: Neljä pienempää laatikkoa lasten vauvamuistoja.