keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Vilpittömyys

Tänään nostin kauniiden korttieni joukosta kortin, jossa luki sana "Vilpittömyys".
Olin juuri tekemässä vaikeaa päätöstä
ja mietin, mitä tämä siinä tilanteessa tarkoittaisi.

Ajattelin rehellisyyttä,
sitä että ei huijaa ketään (ei edes itseään),
sitä, että sanoo sen, mitä tarkoittaa ja mitä ajattelee, eikä jotakin muuta.

Mietin asiaa "ääneen" viestissä ystävälleni
ja tavoitin ehkä jotakin vilpittömyyttä.
Huomasin, että olen usein vilpitön,
mutta että usein myös ikäänkuin syytän itseäni vilpittömyyden puutteesta
ja esimerkiksi suhtaudun epäilleen omiin motiiveihini.

Sen huomaaminen helpotti päätöksentekoa tänään.
Pystyin tunnistamaan sen, että teen niinkuin teen ihan vilpittömästi,
rehellisesti vaihtoehtoja arvioiden ja (tarvittaessa) avoimesti perustellen.

Aluksi vilpittömyys tuntui vieraalta ja vähän moralisoivaltakin sanalta siinä kortissa.
Etäiseltä ja sellaiselta, jota en itse käytä.
Mutta ystävä siitäkin tuli.

2 kommenttia:

Aurinkokujalla kirjoitti...

Mä voin sanoa että olen aika vilpitön, en nyt mikään täydellinen ihminen, mutta kuitenkin useimmiten vilpitön... Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

mm kirjoitti...

Luin kerran rakkaudesta seuraavan määritelmän:
"Ihminen valitsee parhaan mahdollisen markkinoilla saatavilla oleva kohteen..."

Jotenkin liitän tuon vähän hassun määritelmän tähän vilpittömyyteenkin: Riittää, että on parhaalla mahdollisella tunne-elämässään löytyvällä tavalla vilpitön.