tiistai 12. tammikuuta 2016

Myötätunto ja sisäinen äiti

Minulla on laminoitu pino kauniita kortteja, joissa on erilaisia voimasanoja.
(Kortteja saa Leikkiväen puodista.)
Joskus nostan satunnaisen kortin pinosta ja katson, mitä se sanoo minulle.

Keltainen kortti. Myötätunto.

Tänä iltana tarvitsen myötätuntoa itselleni itseäni varten, vaikka varmasti myös muita varten.
Aamulla tauti tuntui hellittäneen otettaan, mutta illalla jäsenet taas jäykyistyivät ja kipeytyivät ja kurkkuun palasi ilkeä pisto. Hellittäminen johtui särkylääkkeistä, ei paranemisesta.
Tarvitsen myötätuntoa puutteisiini ja tekemiini virheisiin.
Tarvisen myötätuntoa siihen, että en nyt oikein saa kiinni kirjoittamisesta, vaikka päivät vierivät ja olisi jo kiire saada tekstiä ruudulle ja projektia eteenpäin.
Tarvitsen myötätuntoa, luottamusta, suhteellisuudentajua
JA päättäväisyyttä, sitkeyttä, periksi antamattomuutta sen edessä, minkä täytyy muuttua.

Ja tarvitsen kirjoittavat sormet, joita en nyt jotenkin osaa tai uskalla päästää tehtäväänsä.

Eilen jouduin perumaan hammaslääkäriajan taudin vuoksi.
Virkailija oli myötätuntoinen, antoi hoito-ohjeita ja toivotteli paranemisia.
Pieni arkinen tilanne ja miten hyvältä se tuntui.

Tänäänkin sain myötätuntoa kollegalta ja esimieheltäni, joka on hänkin juuri ollut viisi päivää kunnon flunssassa.

"Itsemyötätunto" on minusta sanana huono, mutta ajatuksena hyvä.
Kipeänä sellaista "sisäistä äitiä" tarvitsisi oikein erityisen paljon.


Ei kommentteja: