perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulupukki uskoo minuun

Maailma on valahtanut mustaksi.
Päivät kuluvat jähmeästi yksi kerrallaan.
Tuleeko se, mitä odotan? 
Kiipiikö joulu sivuitse ohi?

Minä en enää usko joulupukkiin. 
Joulupukki kyllä tuntuu uskovan paljossa äiteihin.
Päätökset ja valinnat jäävät äitien harteille. 
Tontun taskut täyttyvät äitien salaisista varastoista. 

Kynttilät puskevat sitkeästi pimeyttä kauemmaksi.
Yöllä kaikki valot sammuvat ja
puut taipuvat harmaata taivasta vasten. 
Kohdistan katseen jouluvalopitseihin. 

Minä en usko enää joulupukkiin, 
mutta hyvään minä uskon, 
lepoon ja yhdessä oloon.
Katsoin Lucia kulkuetta ja aloin ikävöidä 
nuoruusaikojen kirkkoa. 

Tuuli valelee taloa villeillä ilmapatsaillaan. 
Pimeyden ja valon, lämmön ja kylmyyden 
risteyksessä odotan kuitenkin vielä, 
Uskon minäkin äiteihin ja äitien ihmeisiin. 

1 kommentti:

Ellinoora kirjoitti...

Kuusi, miten kauniiksi rytmiksi taipuvaa, elämänmakuista tekstiä kirjoitatkaan.
Enkeleitä jouluunne!