tiistai 10. joulukuuta 2013

Iltalaulu (arkinen, jääsiipinen)

I
Pojat olivat tänään pitkään ulkona.
Pihaan on rakennettu lumivalleja ja suunniteltu hienoja taisteluita olemattomia vihollisia vastaan.

Iltapalan jälkeen Paju kiipesi syliin ja sanoi:
Nyt tulen lataukseen. En saa muuten iltatoimia käyntiin.

Eskarissa oli mukana Pikkumetsän esiaapinen.
Luin kaikki sanat, poika ilmoitti.
Paju osaa laskea ihmeitä ja nyt näköjään oppii lukemaankin.
Ässä ja ärrä odottavat vielä jonkun nurkan takana.

Tytär oli iltapäivän yksin,
kun minulla on pitkiä työpäiviä.
Huomaa minut, hän sanoo kesken iltapalan valmistelujen.

Ei minulla ole mitään tärkeämpää kuin nämä lapset.

II
Kahdeksan päivää töitä ennen joululomaa.
Odotan pakoa omaan elämääni
kuin salaiseen puutarhaan.
Olen paikoin kopertunut, paikoin kulunut paperinohueksi.

Lomalla asetun paikalleni ja toivon,
että rakennan itselleni kotelon
ja kasvatan siipiä,
kevättalven ylikantavia jääsiipiä
- niitä minä tarvitsen!

Niillä nousen yhtä ylemmäksi.
Näen viisaammin ja hyvin.
Niillä kevennän askelet kynnysten yli.
Pelkään vähemmän, jaksan enemmän
tai ainakin tarvittavan.


III
Joulun lämpö tulee meille joulusta itsestään.
En laita melkein mitään.
Olen ajatellut, että tämä joulu saa olla yksinkertainen.




5 kommenttia:

mm kirjoitti...

Jokaisen meistä tarvitsee päästä välillä lataukseen. Emme sitä aina tunnista, jos emme opi sitä lapsilta.

Maria kirjoitti...

Tämä joulu saa olla laittamaton yksinkertainen.Meilläkin.Tiedätkö ymmärsin juuri se on suurinta.

kiitos näistä runoistasi täällä,tykkään niistä niin.

Ellinoora kirjoitti...

"Joulun lämpö tulee joulusta itsestään", niin se on. Ja miten paljon lämpöä kukin meistä tarvitseekaan ennen joulua ja sen jälkeen. Jos jossakin häivähtää mahdollisuus ladata, käytä se. Lapsi on ihana laturi itsekin ja opettaa aikuiselle: kun antaa niin saa.

Katja kirjoitti...

Rakkaat, viisaat lapset.

Meillä kuopus on sairastanut tämän viikon flunssaa, minäkin hiukan, ja mieheltä rusahti selkä. Ja vaikka nuo osuivat kaikki nyt tosi huonoon hetkeen (töidemme kannalta), tuntuu että tarvitsimme tuollaista pysähtymistä ja tällaista läheisyyttä.

Marikki kirjoitti...

Kiitos teille, jotka luette ja jätätte sananne. Mn: niin se on ja tarvitsemme toisiamme tähän. Kirjoittaminenkin on sitä ja tuntu kuulluksi tulemisesta.
Maria: hyvää, yksinkertaista joulua sinulle ja perheellesi!
Ellinoora: Joulu tulee, vaikka täällä on mustaa ja kalseaa. Yritän luoda kynttilöillä lämpöä.
Katja: paranemista teille ja siltikin läheisiä hetkiä, kannatuksista tulemista.