keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Vihreä keskiviikko

Joskus käänne osuu vihreään keskiviikkoon.
Lähetän tiedoston ja paksun kirjekuoren.
Toisella suunnalla näpyttelen tunnuslukuja
ja painan tietokoneen nappulaa.

Näin asiat alkavat, päättyvät ja muuttuvat
ajassa, jossa niin moni seikka on mahdottoman
kouriintuntumatonta.

Selkää ei pakota,
eikä pelto leviä edessä raivattuna.
En edes tavannut muodollisen oloista virkailijaa,
kukaan ei tehnyt virallisiin papereihin merkintöjä.

Mietin rituaaleja (ja niiden puutetta).
Miten juhlistaisin näitä pieniä ja suuria päättymisiä ja siirtymiä?
Aika usein nämä kouriintuntumattomat ovat vain tapahtuneet - enter - ja elämä jatkuu ennallaan. Joskus olen juhlistanut herkuttelemalla tai ostamalla -
entä nyt, kun en halua kumpaakaan?
Enkä sitäkään, että elämä vain valuu, hetket jäävät huomaamatta, uusi kietoo minut ja lopulta ihmettelen, missä ja milloin olivat ne hetket, jotka jäsentävät ja antavat merkitystä.

2 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Minä olen huomannut, että valokuvaaminen jäsentää olemistani eniten.

Tosin minulla on tapana valokuvata vain arkea ja sen hienoja hetkiä - elämän "oikeista" taitekohdista, kuten ammattiin valmistumisesta tms. minulla ei ole kuvia. Se on osittain tietoinen valinta, haluan korottaa arjen elämän keskipisteeksi, ne pienet taitteet muodostavat ison kokonaisuuden.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleen tekstistäsi.

Marikki kirjoitti...

Kuvaatkin kauniisti ja koskettavasti.

Minäkin pidän enemmän arjesta kuin virallisista käännekohdista. Tämäkin on sellaista ihan näkymäntöntä, mistä kirjoitan. Haluaisin löytää itselleni sopivan tavan pysähtyä ja juhlistaa tai merkata sellaisia kohtia, jotka ovat minulle tärkeitä. Ajattelen, että sellainen auttaisi jotenkin jaksamista, että ikäänkuin antaisi itselleen tunnustuksen: nyt selvisin tästä tai tein tämän tai mitä milloinkin. Luulen, että sellainen olisi hyväksi :-)

Mukavaa, kun jaoit ajatuksiasi.