torstai 26. elokuuta 2010

Aikamietteitä mollissa

Keskimmäiseni yskii.
Siksi olen kotona ja minulla on aikaa kirjoittaa,
vaikka tämäkään aika ei tunnu aivan omaltani
minun pitäisi lukea muiden käsialaa
muiden keskeneräisiä ajatuksia
ja vielä arvostaa niitä
joku kirjoitti omansa aivan tosissaan
toinen pakon edessä antamatta itsestään mitään.

Minulta olen myynyt aikani pois.
En ehdi kirjoittaa, enkä lukea.
En ehdi ajatella asioita, joita näen,
enkä sitä, mikä minussa tapahtuu.
En ehdi mennä lasten kanssa kirjastoon.
Vaatteet odottavat silittämistä,
enkä tiedä, mitä aamulla pukisin päälleni.

Minulla on ikävä kokonaista äitiaikaa,
jolloin kaikki aikani oli minun
annettavana lapsilleni vapaasti ja pidättelemättä
(tai ehkä silloinkin pihistelin
en koskaan suostunut ihan kaikkeen
aina nupisin ja pidin itselläni)
en vain muista
ikävä on silti ihan tässä.

2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Kiitos!!! Tunnistan kaiken tuon. Juuri nyt parasta aikaa tällä kellonlyömällä odottelen, täyttyykö eräs kurssini uusista oppilaista vai ei. Jokainen sieltä tullut ropo tulisi tarpeeseen, salaa toivon ettei kukaan ilmoittaudu. Saisin lähettää tokaluokkalaisen sinä aamuna kouluun. Olen kipuillut tätä nyt paljon, ihan fyysisestikin. Pitäisi nähdä ratkaisuja. Uskon, että vaihtoehtoja on. Yritän rohkaista itseäni, puntaroida todella.

Iso, lämmin halaus sinne!

Marikki kirjoitti...

Kiitos halauksesta! Tänään sitten tein kaikkea: kirjoitin, aloitin uuden kirjan lukemisen (ja ihanaa... se kantoi ja vie mukanaan), silitin korkean pinon (yksi tärkeä unohtui tosin). Huomenna menen aamusta taas. Toivon, odotan, läsnäolon voimaa. (Ja yritän rauhoittua, muistaa vaikka hengittää välillä.) Kävimme kirjastossakin. En saanut Topi Tarhakäärmettä, mutta muuta kiva kyllä. Tytär tykkää Kukka Kaalisesta :-).

Käyköön hyvin tuon kurssin kanssa, mitä se hyvä sitten tällä kertaa onkaan.