Huomenna on vuoden rankin työpäivä.
Esiintymistä,
ja sitä luopumista,
ja juhlapönötystä myös.

Lisäksi on melkein helle,
juhlavaatteet
ja auto hajalla.
Mutta sitten alkaa loma.
Sunnuntaina ei tarvitse selvitä mistään
ja pidemmälle en ajattele.

Jos annan jäätelöä, itketään siitä, että ei ole strösseleitä

Onko mahdollista opettaa lapsille kiitollisuutta?

Syyllistämällä ei. Mutta edes jotenkin?

Jos yksi kokee jotain mukavaa, toinen itkee sitä, ettei saanut samaa ja yhtä paljon. 
Yhden päivä menee melkein pilalle siitä, ettei saa kirjautua nettipalveluun, josta näkisi enemmän elokuvia, vaikka digiboxiltakaan hän ei ehdi katsoa sinne tallennettuja ohjelmia. 
Hänen kännykkäänsä mahtuu liian vähän pelejä. 
Jos keskustelen yhden kanssa kunnolla, toinen tai kolmas murjottaa siitä, ettei saa huomiota. 
Kaksi aamua ilman kurkkua ja kinkkua leivän päällä tarkoittaa kahta itkukohtausta asiasta. 
Naapurissa syödään grilliruokaa, miksei meillä? 

Tiedättekö, tuntuu aika epäreilulta.
En mitenkään kestäisi sitä, että yritän hyvää ja seurauksena on itkua ja valitusta. Ostin kesän ensimmäiset mansikat ja niistä saatiin irti kahdet mehevät itkut.

Lapset ovat tietenkin vielä lapsia
ja kesken,
näkevät vielä yksiulotteisesti, reagoivat päällimmäisenä olevaan...
Minun tehtäväni olisi ohjata näitä keskenolijoita.

Ehkä vaadin mahdottomia, kun haluaisin, että he osaisivat jotenkin olla kiitollisia siitä, mikä on,
vaikka se, mikä on, ei selviäisi vertailukilpailukarsinnoissa naapuria vastaa, kaveria vastaan, markkinoijan luomia mielikuvia vastaan...
En tarkoita, että minua kohtaan pitäisi olla erityisesti kiitollinen - vaan jotenkin laajemmin arvostaa tätä elämää ja sen hyviä lahjoja.

Mutta eihän sellaista voi vaatia,
enkä oikein osaa sellaista opettaa.
Mutta olisi suuri lahja nähdä elämässä todellista hyvää, sen sijaan, että katse kohdistuu joskus aika kuviteltuihinkin puutteisiin.

Joskus tuntuu, että tällaisen yltäkylläisyyden aikana on erityisen vaikea oppia arvostamaan saamaansa hyvää. Aina jossain olisi tarjolla enemmän, parempaa tai ainakin toisenlaista.

Voiko arvostamista opetella?
Opettaminen ainakin tuntuu vaikealta ja lähes mahdottomalta.

Toisaalta arvostamisen harjoittaminen tuntuu olevan olennainen osa ihmiskunnan uskonnollista ja eettistä perintöä. Itsen ymmärtäminen osaksi suurta kokonaisuutta, elämän kunnioittaminen, käskyt olla kadehtimatta ja kunnioittaa vanhempia, läsnäolon harjoittaminen, elämän lyhyyden ja ainutkertaisuuden mietiskely... Kai ne ovat harjoituksia arvostamisessa ja kiitollisuudessakin.
Onko "Jumalan tunteminen" ehkä hyvyyden näkemistä?

Totean siis, että ainakin minulla on vahva aatteelinen pohja sille, että arvostan arvostamista.
Silti, en tiedä, mitä sanoisin lapselle, joka ei kestä sitä, että hän saa liian vähän herkkuja tai jää paitsi jostain sosiaalisen median pintailmiöstä.
Niitä perinteisiä Afrikan nälkäiset lapset... ja isoisän aikaan syötiin pelkkää pettuleipää...  tarinoita olen tietysti jo kokeillut.
Ideoita?

10 päivää

yhdet häät
kaksi muuta juhlapäivää
kolme vatsatautia
kaksi flunssaa
yksi lomapäivä
kaksi työpäivää
paljon sairastupapäiviä
11 tasoa bloons td viitosta
migreeni ja niskajumitus
yhdet lastenkutsut
kaksi vesipyssyä
mustarastas

Tänään kotona

Tiistain reseptikin oli hyödyllinen, vaikka en sitä aivan täysin noudattanutkaan. Päivä oli vielä himpun sekavampi kuin, mitä olin ennakoinut, mutta koska olin ennakoinut, otin käänteet aika tyynesti.

Illalla hulluttelu jäi pienen inttämiskilpailun varaan, koska olin tosi väsynyt.

Vappu sujui omalla painollaan
ja tänään olemme keskittyneet selviämiseen lukuvuoden ensimmäisen vatsataudin kanssa. Itse olen onneksi ollut vain flunssainen ja potilaslin yön jälkeen rauhallinen ja väsynyt.

Kiitollisuuden aihe tämä oikeastaan on: olin nyt ensimmäisen kerran poissa töistä lapsen sairauden vuoksi koko lukuvuonna. Muutamana aiempana vuonna tahti oli enemmän sellaista päivä pari kuukaudessa. Ja joskus se tuntui aika mahdottomalta (ja loputtomalta).
En jaksa yhtään potea opetuksen häiriintymistä, kun tämä on nyt niin harvalukuista.

Tänään emme ole tehneet mitään hyödyllistä välttämättömän lisäksi.
Huomenna voisin ihan hyvän mielen vuoksi toimittaa muutamia tarpeellisia pikkuasioita, mutta olkoon se tälläkertaa vain vakaa aikomus, oikeaa reseptiä en määrää, koska mistä sen tässä tietää, mitä yö ja päivä tuovat tullessaan :).

Resepti tiistaille

Huomiseen päivään mahtuu toisaalta hälinäisiä siirtymisiä ja toisaalta odottelua. Niinpä määrään itselleni

5. Viisi tietoista hengenvetoa sillon tällöin, siirtyessä ja asettuessa, odottaessa ja toisaalta kiireen uhatessa.

6. Työpäivän jälkeen määrään hupsuttelua lasten kanssa.

Maanantain onnellisuusresepti

Tänään taidan tarvita pientä kurinalaisuutta. Onnistuisin nimittäin parhaiten pilaamaan päiväni vetkuttamalla edessäni muutamaa vähemmän mieluisaa velvollisuutta. Niinpä määrään itselleni seuraavaa:

3. Tee ikävät työt alta pois heti aamusta.
4. Aseta näille töille aikaraja, niin että aikaa jää varmasti myös mukavammille asioille.


*** En nyt suorastaan syöksynyt tehtävän kimppuun. Noin puoli tuntia meni lapsen kouluun lähettämisen ja työhön tarttumisen välissä. Join teetä ja lämmittelin vähän sormia näppäimistöllä. Mutta sen jälkeen ensimmäinen aikomani työ sujui noin viidessätoista minuutissa. Olin varannut 30 minuuttia. 

Toiseen työhön kävin heti ensimmäisen jälkeen. Laitoin ajastimen 30 minuuttiin sillä ajatuksella, että pitäisin silloin tauon, jos työ on vielä kesken. Kuvittelin tähän kuluvan ainakin tunnin. Tein työn keskittyneesti ja täydeksi yllätyksekseni aikaa kului vain 19 minuuttia!!! 

Niinpä klo 9.45 kaikki päivän ns. ikävät työt ovat tehdyt. Resepti toimi tälläkin kertaa: pääsin liikkeelle ja tulin hyvälle mielelle. 

Onnellisuusreseptejä uuteen viikkoon

Olen huomannut itsessäni jähmeyttä,
tiedän sille synkemmän nimen,
mutta en kutsu peremmälle.

Jähmeys on sellaista viitsimättömyyttä,
ettei viitsi ottaa sitä pientä askelta, joka saattaisi virkistymiseen,
yhteyteen ja hyvään oloon - mutta joka ei ole aivan varmaa, sisältää riskin,
vaatii ihan pikkuisen jotakin, pientä liikkeelle lähtöä, pientä välittämistä.
Sillekin on aikansa, mutta vakiasukkaaksi en mielellään ottaisi.

Niinpä päätin määrätä itselleni onnellisuusreseptejä.

Sunnuntai:
1. Käy kävelyllä.
2. Soita ystävälle.

Toimi. 
Tulin kotiin hyvällä mielellä ja yksi mukava merkintä enemmän kalenterissa.
Sain jakaa iloa ja unelmia, kuulla uuden elämän kohinaa. 

Minkähän reseptin keksisin huomiselle...?
Haluatko ehdottaa jotain?

Resepti ystävälle: Marinoidut kasvikset

Seuraava resepti lähtee lämmöllä Ninalle! Aion itse seuraavaksi kokeilla Ninan blogista marinoituja punasipuleita.

Olen soveltanut marinoitujen kasvisten reseptin kirjasta The Passionate Vegetarian, jonka sivuilta olen löytänyt muutaman muunkin vakkarinumeroksi muodostuneen reseptin. (Ja mikäs on löytäessä sillä tässä keittokirjassa on yli tuhat sivua :-). Jos minulla ikinään on käsissäni jokin outo kasvis, voin luottaa siihen, että Crescent on kyllä siihenkin keksinyt muutaman hyvän käyttötarkoituksen.)

Tästä marinadista riittää ehkä noin kahdelle litralle pilkottuja kasviksia, voi olla että enemmällekin.

Marinoidut kasvikset 

Vihannekset, osa 1 -  maun ja saatavuuden mukaan soveltaen joitakin näistä
- porkkanoita
- selleriä
- sieniä
- sipulia
- kesäkurpitsaa
- purjoa
- retiisiä
- fenkolia

Vihannekset pilkotaan sopiviksi, ohuehkoiksi siivuiksi tai paloiksi ja ryhmitellään erikseen saataville esim. pieniin kulhoihin.

Marinadi 
5 dl liha- tai kasvislientä
noin 0,5 dl viinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl tomaattipyrettä
1 rkl hunajaa
basilikaa
1 rkl kokonaisia korianterin siemeniä (toimii kyllä ilmankin)
1 tl oreganoa
1 tl suolaa
pippuria
3 valkosipulin kynttä
3 laakerinlehteä
1 chili (tai jauhetta maun mukaan)
1 sitruunan mehu

Marinadin ainekset sekoitetaan kattilassa ja pannaan hellalle kiehumaan.
Vihannekset lasketaan kylpemään marinadissa yksi laji kerrallaan seuraavasti:
- porkkanat 4 min
- selleri 1,5 min
- sienet 1 min
- sipuli 1,5 min
- kesäkurpitsa 2 min

Tässä olevat ajat ovat em. kirjasta. Muille kasviksille aikaa täytyy vaan soveltaa ja arvioida itse :-). Vihannekset saavat jäädä rapsakoiksi.

Nämä ajat ovat ohjeellisia. Minun vihannekseni ovat usein ottaneet hieman pidempiä kylpyjä. Kukin lajike nostetaan oman aikansa päättyessä esim. reikäkauhalla astiaan odottamaan muita kylpijöitä. Lopuksi vihannekset sekoitetaan ja kaadetaan loppu marinadista päälle.

Vihannekset - osa 2  
Tässä vaiheessa joukkoon voi lisätä vielä esim.
- suikaloitua paprikaa
- kikherneitä
- oliiveja

Mikään tässä ohjeessa ei ole erityisen tarkkaa. Sitä voi muunnella monella tavalla ja aina tulee hyvää. Marinadia voi maistaa ja säätää tulisuutta ym.
Vihannekset voivat vaihtua. Ehkä ihan kaikkia eri lajeja ei kannatta panna samaan purkkiin. Nuo tuossa luetellut ovat niitä, joita olen itse kokeillut.  Nämä säilyvät jääkaapissa ainakin sen 10 päivää.
Vihanneksia voi syödä ruuan kanssa, salaatin lisänä, leivän päällä - missä vain. Ne tuovat ihanasti särmää ja makua monenlaiseen ruokaan. Olen syönyt niitä melkein pelkiltäänkin, vaikka pieni pehmennys jostakin neutraalista ruoka-aineesta parantaa makuelämystä.

Vihdoin hyvä päivä!

Tänään olen voinut hyvin. En tiedä tarkkaan miksi, mutta jokainen päivä antaa lisää tietoa. Olen nyt ottanut itseni vakavasti ja kuuntelen kehoani uudella tavalla. On melkein jo luottavainen olo. Ja tänään sain palkinnoksi ensimmäisen kokonaan refluksioireettoman päivän! Kun vielä vaakakin näytti lähes sen tavoittelemani 3 kiloa vähemmän, olen ollut oikein tyytyväinen.

Alkamista ja jatkamista ruokavaliorintamalla

Taas on uusien alkujen päivä.

Selkeytyskuurini on osittain toiminut ja osittain prakannut.
Soimaan itseäni epäjohdonmukaisuudesta. 
Pystyn toteuttamaan aikomuksiani noin sen kolme päivää, jonka ne ovat aktiivisina mielessäni ja sitten tulee jokin tilanne, jossa en enää tarpeeksi vahvasti muista alkuperäistä motivaatiotani ja ajattelen itseni liukumaan hieman pois aikomastani selkeydestä.

Tässä tilanteessa seurauksena on sitten se, että selkeyttä ei tule. 
Ehkä sentään joitakin kokemuksen ja tiedon murusia tälläkin tavalla kertyy,
mutta eteneminen on hidasta ja johtopäätökset epäselviä.

Eilen löysin iPadiin sopivan ruokavalio- ja oirepäiväkirjan, jota käyttämällä aion nyt taas uudelle pongulla saada tätä ruokavaliota selvitettyä.
Olen joskun selvitellyt pahempiakin yliherkkyyksiä (Timotein ollessa pieni), joten tiedän, että teoriassa osaan ja pystyn tähän. Vauvan hyvin voinnin ollessa kyseessä pysyin dieetissä aivan poikkeuksetta.

Nyt sama näyttää olevan kovin kovin hankalaa, kun se pitäisi tehdä oman hyvinvointinsa eteen.

Yhtenä siirtona
päätin pyytää apua ja varata ajan ammattilaiselta.
Lisäksi soitin ruokayliherkkyyksistä kärsineelle ystävälle.

Tänä keväänä olen kärsinyt epämääräisistä oireista niin paljon,
että melkein masennun ja lannistun tähän. Ja vaikka tiedän, että masentumisen ja lannistumisen sijasta pitäisi pikemminkin voimaantua ja ottaa oma hyvinvointinsa ihan oikeasti vakavasti (On lupa! Saa ottaa!) - en näytä oikein pystyvän siihen... ainakaan sitä kolmea päivää pidempää.

Ehkä ruokapäiväkirja auttaa.
Ja uusi päätös.
Ja todellinen turhautuminen.
Ja ulkopuolinen tuki, jota toivottavasti saisin kohtuullisen pian.

Vehnää olen välttänyt.
Ja todennut, että saan rukiista oireita.
Ja totean nyt, että saan (ainakin tavallisesta) kaurasta oireita. (Testiaamu takana ja olo on ikävä.)
Jätän kauran nyt pois ja kokeilen joskus sitten palautusvaiheessa aitokauraa.

Nyt olen oireiden kanssa pohjilla, koska olin viikonlopun muualla. Tein ensinnäkin pieniä myönnytyksiä (söin juustoa ja suklaata ja fruktoosisia mehuja, keliakialeipää... ehkä jotain muutakin vielä - ainain todennäköisesti erilaisia rasvoja kuin kotona...) ja aloin voida huonosti.
Teen kotona jotakin oikein, koska toisten laittama ruoka vaikutti näin.
En vaan ihan tiedä, mikä se oikein on.

Ja koko ajan takaraivossa kalvaa se lääkärikunnasta välittynyt asenne, että epämääräisistä oireista ei vaan pidä välittää, eikä varsinkaan pidä ruveta ruokavaliota turhaan rajoittamaan...
(Sisäistin tätä epäluuloa itseeni silloin, kun taistelin poikien poikkeuksellisen laajojen allergioiden kanssa. Eipä siitä asenteesta silloinkaan ollut mitään apua.)

Toisaalta sitten kuulen muuta:

"If pressed to share just one thing that all of us can do to stay as healthy as possible, it would be this:
Don't ignore discomfort; whenever you don't feel well, strive to identify and address the root cause(s) of your symptoms."      Dr Ben Kim  

Yritän nyt edetä enemmin tätä reittiä.

"So to reiterate the central point: the best way to get and stay healthy is to be alert to what your body is telling you on a moment to moment basis. No physician in this world is more capable of recovering and maintaining your health than you. You have to figure out how to eat and live in a way that allows you to be emotionally balanced, mentally alert, physically fit, and physically comfortable. You have to decide that it's not normal to live with chronic aches and pains, and that each "niggle" is your body letting you know that something within your life has activated an inflammatory response." Dr. Ben Kim