Mestari (?) kokin seikkailuja...

Tänään kokeilin tehdä keltaisista halkaistuista dal-tyyppisistä pavuista keittoa. Mielessä oli sellainen keltainen hernekeiton oloinen ruoka, johon löysi ohjeenkin yhdestä keittokirjasta. Ajattelin, että jos se onnistuisi, lapset, jotka ovat juuri oppineet pitämään hernekeitosta saattaisivat ottaa tämän helpon ja edullisen keiton pidettyjen ruokien listalle.

Keitettyäni ja soseutettuani pavut huomasin, että keitossa oli kuitenkin erikoinen, kitkerä sivumaku. En tiedä tuliko se pavuista vai lihaliemijauheesta, jota käytin. Yritin parantaa tilannetta lisäämällä hunajaa ja vettä. Lopulta keitto alkoi olla minun makuuni ihan kelvollista, mutta olin jo luopunut toivosta tehdä tästä ruuasta uutta vakionumeroa. Esittelin ruuan kokeiluna ja kehotin maistamaan.

Tunnelma pöydässä säilyi ihan mukavana, vaikka kukaan ei pitänytkään keiton hajusta.

Timotei keräsi rohkeutensa ja maistoi hajusta huolimatta. Ilmeisesti ruoka laukaisi jonkinlaisen ihan konkreettisen yökkäysreaktion ja lapsen ilmeet olivat paljonpuhuvia. Reaktiosta huolimatta poika sai lusikallisen nielaistua.
Vähän aikaa toivuttuaan hän kommentoi - hellyttävän aidosti:
- Tappavan pahaa!

Minä olin nauraessani tukehtua sämpylääni.

Tarttis varmaan miettiä, mihin muuhun voisin upottaa puoli pussillista keltaisia dal-papuja...