torstai 27. elokuuta 2009

Ip

Tulen koulusta. Vaihdan paidan mukavampaan. Keitän teetä. Ikävöin lapsia, haluaisin heidät, lämpimät, syliini. He syövät päiväkodissa välipalaa. Ehkä hekin ikävöivät minua. Mietin päivän tunteja, kuinka - nopea, yksinäinen päätös - pyysin opiskelijaa poistumaan luokasta kännykän näpertämisen vuoksi. (Olisinko voinut jaksaa häneltä ehkä vielä vähän enemmän, enkö kuitenkaan, en joka tunti, jatkuvasti hänen vahtimiseensa...) Mietin tulossa olevaa aineryhmätyöskentelyä, jolle on varattu kalenteriin aika. Aineryhmäni on aina kovin yksimielinen. Olen sen ainoa jäsen. Illasta matkaan kokoukseen, joka on minulle lajiaan viimeinen. Tuntuu hyvältä siirtyä pois ja jättää jollekin uudelle tilaa. Avaan kalenterin: seuraavia asioita, seuraavia asioita. Siirryn pois tästä. Hoidan edes pari.

5 kommenttia:

Katilein kirjoitti...

Oli se oikea päätös. Opiskelijan on hyvä ja turvallista tietää, että jossain kohtaa kulkee raja.

Lämpimiä ajatuksia täältä, toivottavasti löytäisit jonkun opekaverin, jonka kanssa voisit jakaa ja purkaa kokemuksiasi. Ei tämä blogin kommenttilootakaan kyllä yhtään huono paikka sille ole!!

kirsi-tuuli kirjoitti...

Täytyy piirtää raja. Olit oikeassa.

Itse olin ymmällä viime viikolla, kun puheyhteys ryhmäni lapseen katkesi - toimin sitten vain, kun toimittava oli - mutta julman paljon ajatustyötä ja tilanteen läpikäymistä takakäteen on tuo sattumus vaatinut. Pedagoginen ulappa on tullut tutuksi.

Marikki kirjoitti...

Katilein: Olenkin jo kokenut saavani tukea ja lämpöä näistä kommenteista! Reittejä hyvään on monia, tässäkin työssä.

Kirsi: Tasapainoiluahan tämä on. Ei ole yhtä oikeaa... kehittämissuuntia on valtavasti, moneen suuntaan ja yksi syö toista, ovat kai yhteen sovittamattomia.

Elina kirjoitti...

Mistä löysinkään tämän blogin. Aivan ihana! Jään lukemaan näitä tekstejäsi varmaan pitkäksi aikaa.

Marikki kirjoitti...

Kiitos Elina kommentistasi ja lämpimästi tervetuloa vierailemaan ja tutustumaan!