Välillä iskee ruokavalioblues.
Tai ehkä se on vaan elämänblues, joka tässä tilanteessa kanavoituu ruokaan.
Nyt se lähti siitä, että teki mieli leipää.
En syö oikein mitään leipää,
mitä nyt joskus gluteenitonta näkkäriä.
Keksin sitten tehdä perunarieskoja riisijauhoon ja kinoajauhoon.
Söin ja nautin
...ja tulin kipeäksi.
Luopumista siis edelleen. Ei kinoaa. Ei tattaria.
Yritän olla jatkuvasti valittamatta kotona,
mutta olen välillä väsynyt ja kyllästynyt...
Olen kyllästynyt niihin ruokiin, joita syön tai ainakin siihen, että kaikki ruoka pitää tehdä itse.
Kävin ennen mielelläni välillä syömässä ulkona jotain pientä.
Ravintolasta löytyy ehkä sopiva vaihtoehto, mutta valinnanvapautta on niin vähän, ettei annos välttämättä muuten vastaa mielitekoihin.
Muissa yhteisissä tilanteissa en yleensä voi osallistua syömiseen, enkä edes kylään mennessä voi olettaa, että emäntä alkaisi huomioida näin monimutkaisia välttämislistoja. (Minulla on kyllä yksi ystävä, joka selviäisi siitäkin.)
Sekin masentaa, että vaikka refluksioireet ovat helpottaneet paljon, oireet ovat edelleen niin pienen askeleen päässä, että on sellainen olo, että saan olla koko ajan vähän varovainen ja tarkkaileva. En ole aivan täydellisesti välttänyt esim. maitoa, ja se tuo oloon epävakautta. Lähinnä olen syönyt joskus suklaata, jossa on alla 0,4% maitoa. Senkin huomaan olossani pari seuraavaa päivää, joten sitäkään ei siis pitäisi tehdä. Tällainen tarkkuus ei tule minulta yhtään luonnostaan, olen suurpiirteistä tyyppiä. Tarkka välttäminen tuntuu luonteenvastaiselta ja etenkään sosiaalisissa tilanteissa en osaa yhtään luontevasti olla tarkka ja tiukka. (Tein sitä kyllä silloin kun imetin allergikkojani, mutta lapsen vuoksi se tuntui jotenkin oikeutetummalta.)
Onneksi on netti ja joitain kohtalotovereita. Esim. tällaisen blogin löysin:
http://viljavapaa.blogspot.fi/2013/02/miksi-viljaton.html
Sellainenkin kävi mielessä, että ehkä nuo oireet ovat siksi niin pinnassa, että ruokavalion pitäisi olla oikeasti kokonaan viljaton. Tuon kirjoittaja kertoo saavansa oireita riisijauhosta, muttei keitetystä riisistä. Minulla on ollut vähän samantapainen epäilys (lue kokemus), jota en ole kuitenkaan ottanut todesta.
Ehkä jaksaisin vielä kokeilla, mitä tapahtuisi kokonaan viljattomalla ja maidottomalla ruokavaliolla.
Tai ainakin jauhottomalla... Jos se vaikka tekisi jonkilaista puskuria - nyt olen oireeton tai lähes oireeton, mutta en silleen turvallisesti hyvinvoiva. Tähän asti olen selittänyt sen toisin, mutta nyt tulin ajatelleeksi tätä mahdollisuutta, että yksinkertaisesti reagoin kaikkeen viljaan kielteisesti. Uudet rajaukset eivät houkuta, mutta eivät ne välttämättä oleellisesti vaikeutakaan tilannetta, kun teen joka tapauksessa kaiken ruuan itse, en osta melkein mitään valmista jne.
No, nyt olen purkanut vähän tuntoja tästä.
Kiitos, kun kuuntelit.
