perjantai 12. kesäkuuta 2015

Asuntoasioita ja tauko

Tempauduimme aikalailla miettimään talon ostamista. 
En ihan teidä, mitä ajattelen tai mitä haluan.
Joudun valitsemaan muidenkin puolesta. Joudun valitsemaan asennetta ja elämäntapaa. 

Tarkastamme yhtä taloa todella perusteellisesti.
Se on ristiirtainen. Yhtä aika ihana ja kamala. 
Siitä saisi hyvän, hienon, 
todennäköisesti. 

Mutta oikeasti olemme vähän pakosalla kaikesta muusta, emmekä taida olla oikeasti valmiita valitsemaan ja siirtymään eteenpäin. 

Asunnon osto on taloudellisesti niin valtavan suuri asia. 
Ja muutenkin. 

Olen yleensä kiintynyt niihin paikkoihin, joissa olen asunut pidempään. 
Olen kiintynyt tähän asuntoon ja tämän asunnon hyviin puoliin. 
Tämä on ollut meille hyvä koti. 
En halua ottaa riskiä ja myydä tätä pois. 

Osaan kyllä kuvitella meidät muuallekin, näköjään. 
Ja haluaisin päästä sisustamaan pojilleni omia huoneita tai edes nurkkauksia. 

Mummi kertoi, että heillä oli kuusi sisarusta, tupa ja makuukamari. 
Hänellä oli isosiskon kanssa sermillä jaettu sänkynurkka, joka oli siis melkein oma huone. 
Veljet nukkuivat tuvassa, vanhemmat makuuhuoneessa. 

Ivailen vanhemmilleni, että he ovat pullamössösukupolvea, koska inflaatio söi lainat (ja työsuhteet olivat vakaita ja turvallisia). Kai ne nauravat tälle. Ovat molemmat syntyneet sodan jälkimaininkeihin. Söivät ehkä pullamössöä, mutta eivät muroja, jugurttia tai karkkia... 

Meillä on niin paljon hyvin. 

On aika suhteellista köyhyyttä, jos on rajoituksia siinä, kun yrittää ostaa omakotitaloa pääkaupunkinseudulta. 
Ehkä mikään ostaminen ei oikein istu minuun. Olen epäkäytännöllinen ja 
pidän pysyvyydestä. 
Nyt haluaisin ostaa talon, jossa asun kymmeniä vuosia. 

Ei ihan pieni ajatus. 
On hyvä levätä välillä. 

Olen vähän huono unelmoimaan, mutta pitäisi opetella. 
Kestää toiveita, jotka eivät toteudu, 
jotta jotkut toteutuisivat. 





2 kommenttia:

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Sama täällä...kiinnyn aina kotiin.
Nytkin vaikka alussa olin kaunhuissani, kun mies halusi myydä talon. Nyt tykkään todella paljon tästä pienemmästä ja rivitalosta, jossa joku muu hoitaa ruohonleikkuut ja talvella lumityöt..ja jonka siivous käy käden käänteessä..:)

mm kirjoitti...

Mietin täällä kaukaka kipuiluasi.
Samaistun. Valitseminen on minulle ollut kenties vaikein asia elämässäni. Aina ei voi vain ajelehtia. Useimmiten kyllä voi.