torstai 12. huhtikuuta 2012

Toipilaana taas

Minttu ja Timotei ovat olleet vatsataudissa.
Valvoin heidän kanssaan yhden yön 
ja menin sitten töihin. Piti päästä uutta aloittamaan,
ja mies pystyi jäämään kotiin. 

Tänään olisin jatkanut, 
niin mieluusti olisin jatkanut, 
mutta heräsin aamulla kykenemättä syömään,
liikkeellä oleminen pahensi oloa
ja jouduin luopumaan jatkamisesta,
vaikka juuri tällä kertaa mies olisi voinut olla iloisesti toipuvien lasten kanssa kotona.

Poissaoloja tulee... 
Tätä ennen olin kaksi viikkoa angiinassa (mutta osan siitä töissä tai etätöissä).
Alan olla kyllästynyt väsymiseen.
Ei huvita koepinot. 

Silti elämä tuntuu rakkaalta,
vähän niinkuin silloin, kun valvoin pienen vauvan herättelemänä ja olin aivan väsynyt ja kuitenkin samoissa hetkissä kiitollinen ja onnellinen. Jollain tasolla tajuan, että elämään vaan nyt kuuluu kolmen viikon tautiputkia ja muuta sellaista. Ei siihen mikään kaadu. Silti olen koko ajan myös ihan kärsimätön ja kärttyinen moisesta. Suunnitelmat sekaantuvat ja haluaisin olla innostunut ja tehokas. Tekemisieni sijaan olen katsonut epäterveellisen määrän murhamysteerejä. 

Tykkään havainnoida mieltä. 
Tällaista sekavaa se sitten nyt on. 

 

Ei kommentteja: