tiistai 5. huhtikuuta 2011

Elämää avaruusmaidon jälkeen... (sekavia mietteitä, joita pitäisi lähinnä kertoa ravitsemusterapeutille)

Paju luopui rakkaasta maidostaan muutama viikko sitten.
Hän on siirtynyt omenamehuun :-).

Uudella ruokavaliolla on usein nälkä.
Aamulla Paju söi porkkanasämpylän, jonka välissä oli kinkkua. Lisäksi hän söi vähän puuroa. Ei ollut enää nälkä. Tunnin päästä palasi keittiöön miettimään, milloin mahtaisi olla seuraava ruoka. Päätyi syömään aamupuuron. Söi sitten yli puolilitraa tummaa mannapuuroa, jota oli ryyditetty reippaalla lorauksella rypsiöljyä (allergikon energialisä) sekä kanelilla ja sokerilla.
Nyt on kuulemma maha täynnä!

Saamme nyt sitten totutella Pajun uuteen ruokakuvioon.
Pikkuisen on vielä hakemista...
Puuroa pitää keittää paljon :-).

Paju tykkää kurkusta, rusinoista, keitetystä porkkanasta, maissista ja cashewpähkinöistä. Hän täyttäisi energiavajetta mielellään omenamehulla. Glögi on myös herkkua - ostin alesta kaupan varastojen viimeisiä... Päärynä, banaani, omena ja viinirypäleet käy myös. Ruokaisemmalla saralla makarooni on ykkönen, riisiä ja perunaa menee myös. Nakkeja, makkaraa ja kinkkuleikettä söisi, mutta muuta lihaa tai kalaa ei halua syödä, vaikka ymmärtääkseni hän tarvitsisi melko paljon lihaa energian ja proteiinin lähteeksi (vegetaristin hyvät proteiinin lähteet puuttuvat häneltä).

Olen tästä vähän huolissani ja mietin, pitäisikö saada yhteys ravitsemusterapeuttiin, joka voisi täsmentää noita määriä...
Ihan käytännön ratkaisutkin kelpaisivat.
Ainakin voisi etsiä jotain nitriitittömiä nakkeja.

Nyt yrittämiseni tällä rintamalla on johtanut siihen, että syömme muut turhaan usein liharuokaa, kun yritän tehdä sitä Pajun tarpeisiin. Ja Paju jättää lihaosuudet lautaselle; myös jauhelihan ja lihapullat... Ja ronkkii keitosta porkkanat ja perunat... Pitäisi ehkä alkaa ujuttamaan myös mahdollisesti sopivia palkokasveja ruokavalioon, jos ne vaikka kelpaisivat.

Toisaalta olen ollut sen verran paljon tekemisissä tosi rajattujen ruokavalioiden kanssa, etten oikein tiedä tarvitsisiko tilanteesta edes olla huolissaan. Mutta olen kuitenkin vähän. Pajun ruokavalio on helposti aika vehnäpainotteinen, jos hän itse saa valita.

Timotei sen sijaan söisi jauhelihaa vaikka kuinka paljon, mutta hänelle ovat monet kasvikset vaikeita...

Meille muille tekisi hyvää monipuolinen kasvisruoka.

5 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Muistan omalta kohdalta nuo ajat, muistan huolen (minulle on jäänyt niistä ajoista sisään jokin painava musta) ja muistan ruokamäärät. Ns. terveiden lasten vanhemmat eivät olleet uskoa silmiään. Pohdit nitriitittömiä nakkeja. Ovatko Vatajan nitriittittömät täyslihanakit tuttuja? Ne olivat meillä pelastus silloin joskus.

Marikki kirjoitti...

Tämän pienemmän kohdalla olen sysinyt huolta aktiivisesti syrjälle, mutta nyt en taida enää siihen pystyä...

Tunnen tuon mustan... minulla se tulvahtaa joskus kaupassa, kun näen niitä joskus elintärkeitä erikoiselintarvikkeita ja muistan, miten vaelsin hyllyjen välissä ja elämä tuntui välillä riippuvan siitä, onko kaupassa tarpeeksi juuri sen tietyn merkin taatelipusseja tai juuri jotain tiettyä riisimaitoa...

Vatajaan täytyy palata. Niitä ei varmaan niin tarvitsisi säännöstellä.

tättähäärä kirjoitti...

Eksyin tänne jostain linkistä ja jäin lueskelemaan. Niin tuttua tuo ruokavalion miettiminen ja pohtiminen... Meidän allergikko sai viime kesänä vehnän pannasta ja sen jälkeen on kyllä välillä ollut tosi vehnäpainotteisia päiviä. Liha ei usein maistuisi ollenkaan... Mutta meillä on toisaalta tytöllä aina ollut ruokavaliossaan soija ja se onkin proteiinilähteenä pelastanut monta toivottomalta tuntunutta hetkeä... Kannattaa noita Vatajan nakkeja kokeilla - meillä ne olivat herkkua siihen asti, että todettiin tytön olevan allerginen sianlihallekin, joka nyt on palailemassa sallittuihin muutaman vuoden jälkeen.

mm kirjoitti...

Blogiasi jo kauan seuranneelle tämä vaihe tuntuu kuitenkin jo selvemmältä kuin ne aikaisemmat yritykset ja erehdykset ja tietämättömyydet ja arvaamattomuudet.

Joka päivälle on riittänyt omat murheensa, jollekin vähän reilumminkin...

Marikki kirjoitti...

Tättähäärä: Anteeksi, olen näköjään jättänyt vastaamatta kommentiisi, vaikka oli tarkoitus. Mukavaa, kun eksyit lukemaan. Soija olisi meilläkin pelastus. Onneksi nyt on näyttänyt siltä, että ainakaan pienissä määrissä kananmuna ei aiheuta oireita. Se on siitä kätevää, että sitä voi helposti erilaisiin lisätä ruokiin...

MM: Tämä on tosiaan PALJON rennompaa kuin aikanaan blogikauden alussa, jolloin olimme ihan täystyöllistettyjä ensimmäisen mega-allergikkomme kanssa. Nyt osaan yleensä jo asettaa allergiat elämässä jonkinlaisiin kohtuullisiin mittasuhteisiin. Eli tämä ei enää määrää elämäämme, onpahan vain yksi sävy siinä. Pienimmän syöminen on vähän parantunut tässä välissä ja hän on kelpuuttanut jotain lihapitoistakin, esim. makaronilaatikkoa.