lauantai 14. marraskuuta 2009

Huomenna mummon kropsua!

Eilen keskimmäiseni istui ruokapöydässä
ja natusti lämmintä, tuoksuvaa vehnäpatonkia.
Minä itkin hupsua allergisen lapsen äidin
helpotusitkua, joka kumpuaa niistä päivistä,
jolloin en mitenkään varmasti voinut tietää
tulisiko tämä päivä juuri lapseni kohdalle,
tulisiko ajoissa, tulisiko koskaan.
Siinä hän istuu, niin suloisena ja kauniina
ja syö vehnäpatonkin hyvällä ruokahalulla.

Yksivuotiaana: kaksi ruoka-ainetta
Kaksivuotiaana: kolme ruoka-ainetta
Kolmevuotiaana: seitsemän - muistakaanseni
Neljävuotiaana: parikymmentä tai enemmänkin
Joskus tuossa kahden vuoden kohdalla tajusin,
että osa näin vaikeasti allergisista lapsista
menee vielä kouluunkin vain kourallisella sopivia
ruoka-aineita.
Vehnän sopiminen on näissä kuvioissa tuntunut
aika kaukaiselta haaveelta.

Vehnä tuntuu vedenjakajalta,
melkein sellaiselta, kuin aikanaan riisin sopiminen.
Menin kauppaan ja ostin kyyneleet silmissä
kaikkiea riisistä tehtyä.
Riisi taisi olla se neljäs ruoka-aine pitkän kolmella sinnittelyn jälkeen.

Vehnä on sosiaalinen vedenjakaja: leipää, pastaa, keksejä, jopa pullaa (maidotonta);
tavallista, ei erikoisruokavaliolle.
Vehnä tarkoittaa meillä myös helpostusta arkeen. Näyttää kovasti siltä, että kaikki pienimmän sopivat ruoka-aineet sopivat myös keskimmäiselle, joten heille voisi sitten tarjota samaa ruokaa.

Huomenna meillä pidetään juhlat.
Niissä syödään "Mummon kropsua" Herra Heinämäen lato-orkesterin reseptin mukaan: vehnäjauhoa, sokeria, kananmunaa, voita ja (kaura-)maitoa. (Voitakin olemme siis kokeilleet, lähinnä miettiessämme kuinka pärjäämme reissussa, jossa maidotonta margariinia ei välttämättä löydy helposti.)

Helpottavaa
ja ihmeellistä.
Toiveissa viisivuotiaana: Lyhyessä listassa epäsopivat ruoka-aineet sopivien sijasta.

4 kommenttia:

kirsi-tuuli kirjoitti...

Ihana, allergisen perheen maanläheinen toive, toivottavasti mahdollinen sellainen, että sopimattomat aineet voisi mainita pienenä, muutaman ranskalaisen viivan listana! Ja onnea merkkipaalusta. Sen todellisen merkityksen ymmärtää vain sellainen, joka on tuon kokenut.

Hyviä herkkukropsuhetkiä!

ps. Jätin Onnenkoukkuun sinulle haasteen, käy kurkkimassa...

enne kirjoitti...

Jotenkin pystyin ymmärtämään sanasi, vaikka minulla ei ole allergista lasta. Pientä aavistusta asiasta sain sitä myötä kun etsin syitä Leon iho- ja vatsa-oireisiin, joihin syykin löytyi ja nyt pärjäämme laktoosittomalla ruokavaliolla. Olen onnellinen puolestanne, uudesta ruoka-aineesta. Rauhaisaa Joulunodotusta.

Marikki kirjoitti...

Kirsi-Tuuli; Allergioiden suhteen elämme silleen eri maailmassa kuin monet muut, että tosiaan muutaman aineen välttelydiettiä en jaksa kovin suurena ongelmana pitää (enkä pidä sellaista allergiaa oikein edes samana sairautena kuin tätä laaja-alaista, joka tarkoittaa melkein kaikkea...). Eli siitä tuo toive :-), kevyempään sarjaan, kiitos!

Kropsu oli hyvää!

Kiitos haasteesta. Toivottavasti minulle jää jossain välissa aikaa naputella siihen jotakin :-).

Enne: Niin - miksikäs et. Eihän tässä mitään niin vierasta ole... erityishaastetta kuitenkin, huolta, käytännön järjestelyjä --- varmaan samantapaista kuuluu moniin lasten sairauksiin tai muihin huoliin. Kiitos empatiasta. Ja joulu! Me aloitimme odotuksen tänään. Ripustin jouluvalot.

Anu Välitalo kirjoitti...

Jee!! Ilo kuulla, ilo välittyy!